Pekka-Eric ja huumori

Jokelan pyssynpauke ja stand upin syömähampaat. Tässäpä kolumni, joka liittyy siihen kysymykseen, jota toimittajat aina kysyvät: onko mitään, mistä ei voi vitsailla? (KSML 14.11.2007) Ihmeellistä, tänään on vasta 12.11.

 

Tragedia etsii komediaa


Olin Turussa linja-autoasemalla ja näin tekstitelevisiosta
uutisen, että Konginkankaan bussiturman uhrien joukossa oli
saarijärveläisiä. He olivat samasta lukiosta, jota itse olin
käynyt ja jossa pikkuveljeni istui parhaillaan. Soitin heti
veljelle, joka onneksi vastasi.

Sinä iltana bussimatkalla Lahteen keikalle mietin, miten mahtaa komiikan
teko
onnistua, kun koko maa kuhisee onnettomuutta. Päätin,
etten mainitse asiaa mitenkään vaan vedän täysillä keikan.
Stand up -klubille kukaan tulisi tuskin murjottamaan.
Oikeassa olin, ja keikka meni mahtavasti.

Bussissa ajattelin myös, olisiko minulla mitään juttua
bussiturmasta ja että milloin sellaista voisi
alkaa käyttää lavalla. Ei ollut silloin, eikä ole vieläkään,
vaikka sitä varten komiikka on ja koomikolla on siihen oikeus
ja velvollisuus.

Woody Allen on sanonut, että komiikka on yhtä kuin tragedia
plus aika. Eli kunhan kipu ajan kanssa hälvenee, pystytään
onnettomuudesta jo murjomaan kaskuja julkisesti. Kavereiden
keskenhän moni on jo nyt veistellyt Jokelastakin vaikka mitä.
Itse aloitin heti, koska se on minun tapani käsitellä
raskaita taakkoja.

Jokela
 
Viime keskiviikkona ajelin Raumalle keikalle mustassa ja
sateisessa säässä kuunnellen radiosta murhauutisia. Raumalla
yleisö tuntui olevan tavallista kernaammin koomikoiden
puolella, joiden tehtävä oli pitää tragedia loitolla 35
minuuttia kerrallaan. Show onnistui samalla reseptillä kuin
Lahdessa aikoinaan.

Torstaina Helsingissä keikka meni todella hyvin. Olin hyvässä
iskussa ja tupa oli täysi, mutta jostain esitykseen tuli
ylimääräistä latausta. Sain puhelimeen, sähköpostiin ja
Facebookkiin poikkeuksellisen paljon liikuttunutta ja
kiittävää palautetta.

Seuraavana päivänä tajusin mistä se johtui. Tragedian
keskellä komedian tarve korostuu. Järkytys tekee yleisöstä
yhteinäisemmän. Pinnassa olevat tunteet haluttiin nauraa
ulos. Joku itkikin hallitsemattomasti, eikä se ole kovin yleistä.

Samana iltana eräs näyttelijä tuskaili esittämäänsä roolia.
Siinä mies hankkii käsiaseen ja ilmoittaa päätyvänsä uutisiin
tehtyään aseella tarpeellisia toimia. Vaatii henkistä jerkkua
esittää sellaista, koska takaraivossa jyskyttää koko ajan
epätietoisuus siitä, miten yleisö reagoi kohtaukseen.

Vielä en ole Jokelasta julkisesti vääntänyt huumoria, mutta
työn alla se on.
Mitä herkempi aihe sitä parempi jutun pitää olla.
 
New Yorkissa koomikot olivat kaksoistornien romahtamisen kimpussa
ennen kuin pöly oli laskeutunut. Tulokset olivat hyviä ja
huonoja. Pääasia että yrittivät.

Huumorin tarkoitus ei kai ole koskaan loukata. Joskus se on
ainoa käsittelykeino. Ajattelen nauramisesta matemaattisesti.
Tunnepalat voivat itse päättää, purkautuvatko ulos suusta
nauruna vai silmäpielestä itkuna. Samaa tavaraa ne ovat, eri paketissa.

Powered by Etomite CMS.