Kolumnia syövästäni

No ei sentään. Tässä matkajäähyväisiksi pientä purtavaa Finnkinon pussista. Keskisuomalainen 5.3.2008.

John Rambo

Joskus on niin hyvässä kunnossa, että hauiksen päällä kiemurtelee pulska verisuoni täynnä voimaa. Toisessa hauiksessa kunto on yhtä timanttinen, mutta suoni ei välttämättä pullistele, koska ihminen ei ole symmetrinen.

En tiedä, onko Sylvester Stallonen toisessa habassa kaikki tallella, koska uusimmassa Rambo-elokuvassa Sly ei enää kohkaa ilman paitaa. Silti John Rambon viidakkohiestä kiiltävä rasvaton rintakehä uhkuu oikeudenmukaisuutta vieläkin.

Katsoin maanantain iltapäivänä uusimman Rambon. Kolme edellistä tuli kulutettua lapsena loppuun VHS-nauhoilta. Silloin luin tekstitystä, koska en osannut englantia. Nyt kielitaitoisena turvauduin edelleen tekstiin, sillä ei Slyn ramboilu-kielestä vieläkään saa selvää.

Sly oli tosin bodattu niin kireään kuntoon, että tuskin sillä suukaan aukeaa tarpeeksi vaikeimpia vokaaleja lausuakseen, saati sitten pelkän kaurapuuron syömiseen.

Toimintajännäri oli muuttunut camp-huumoria pulppuilevaksi aikuiskomediaksi. Jännitin keskivartalon poikittainen pilates-lihas jäykkänä jouhevia taistelukohtauksia katsoessa, mutta yrmähdin nauruun kliseisimmissä kohdissa, kuten muukin yleisö.

Olin kasvanut elokuvan kuluttajana keskinkertaisen massaelokuvan katsojasta kyyniseksi ja asioiden taakse näkeväksi aikuiseksi, joka ymmärsi etteivät yleisön loppuaplodit olleet välttämättä täysin vilpittömät tai totiset.

Yleisö oli pääosin ikäisiäni miehiä. Lomilla olleet varusmiehet olivat päättäneet pitää ajatuksensa pyssyilyssä ja valinneet Burman säälimättömästä kansanmurhasta kertovan action-pläjäyksen. Joukko länsimaisia valkoisia palkkasotureita muuten pelasti vangiksi joutuneet lähetystyöntekijät.

Elokuvan kiintiökaunottaren kiljuessa täristen ja korviaan pidellen englantilainen tarkka-ampuja nosteli vähintäänkin naisen painoista superkivääriään oksalta toiselle ja ampui niin, että murha-armeijan sotilaalta hävisi pää harteilta nopeammin kuin Litmaselta pelikunto.

Viihdettä, hyvänen aika, viihdettä halpaan iltapäivähintaan. Jännitystä, huumoria ja kaunis nainen. En keksinyt silloin mitään syytä, miksi väkivaltaviihde olisi ainakaan sille yleisölle ollut haitaksi. Rambo on rehellisesti K-18 -elokuva.

Yleisössä ei näkynyt vartiointiliikkeen hehkupäitäkään tekemässä muistiinpanoja tarkan askelmerkin tappoliikkeistä. Vartijathan eivät valitettavasti saa käyttää tuliaseita, jouskaria tai itse taottua sapelia, he saavat vain töniä.

Stallone on tehnyt nyt paluun myös Rocky-hahmollaan, ja Cliffhangeriin on luvassa jatkoa. Vielä kun saisi uuden Cobran ja sen kädenvääntöelokuvan. Indiana Jones tekee myös paluun. Kuinka paljon tekoniveliä niihin papparaisiin täytyy asentaa?

Hittielokuvien uudelleen lämmityksestä voi olla kahta mieltä. Joko ideat, rahat tai elinikä on lopussa tai sitten näillä tyypeillä on vain todellista silmää viihdyttävälle ja tarpeeksi myyvälle viihteelle.

Powered by Etomite CMS.