Viimeinen kolumni jåå!

Viimeinen kolumni Keskisuomalaiseen. Se on vähän sama kuin monien keikkojen lopetus, mutta lue silti. 

Kosahdus tulee – oletko valmis!


Keväällä Helsingissä talonyhtiöt tilaavat kadun varteen kuorma-auton lavan, jonka kitaan voi heittää tarpeetonta tavaraa. Kaikki käy paitsi ongelmajäte. Mikä on ongelmajätettä?

Muutin juuri ja kuumaksi kysymykseksi nousi SPR:n kirpputorilta ostettu vanha ja ruma, mutta täysin ehjä ja mukavasti isuttava nojatuolikaksikko.

Olin jo heittämässä tuoleja uuden talonyhtiön roskalavalle, kun tiedostava city-sydän otti ylimääräisellä muljahduksella kantaa moiseen tuhlaukseen. Pitäisikö soittaa kierrätyskeskuksen pojat hakemaan?

Onneksi ranskalaiselle kaverille kelpasi siihen saakka kunnes ostaa uudet. Siirsin ongelman pois silmistäni. Sitähän kierrättäminen on, vain hyvätapaista eko-anekauppaa, jolla hankitaan hyvä omatunto. Päästökaupan sääntöjen mukaan tietokoneen heitin lavalle, koska sitä ei kukaan tarvitse.

Kun seurasin isojalkaisena teinimiehenä Saarijärven Shellilla isojen kiroilevien miesten pelaavan pokeria peliautomaatilla, opin uuden sanan. Kone antoi mahdollisuuden tuplata voitto arvaamalla yhden kortin suuruuden. Kun meni pieleen, kuului äänitehoste – kosh. Eli silloin kosahti.

Piti odotella 15 vuotta, että löysin kosahdus-sanalle käyttöä. Maailmassa on aivan liikaa ihmisiä, tavaraa ja markkinointiosastoja. Teollisuus, talous ja luonto saavat pian tarpeekseen ja sulake palaa. Kosahdus tulee.

Sitä saa mitä tilaa. Iso kakka on jo lähtenyt liikkeelle eikä pysähdy ennen kuin on huuhtonut mukaansa viimeisenkin liikenneympyrän, langattoman verkon ja älyvaatteen. Vai luuletteko etteivät ne kymmenen miljoonaa intialaista, jotka nyt jonottavat uutta kännykkää, halua myös seuraavaa mallia ja sitä seuraavaa? Puhumattakaan suomalaisista?

Yksilötason maailmanparannus ja tiedostaminen on so last season, ei se ole edes muodikasta vaan turhaa. Toiveikas tyttöystävä lajitelee talousjätteet ja suostuin komppaamaan tätä pienen muurahaisen piiperrystä ihan tavan vuoksi. Puoli prosenttia maailman väestöstä kierrättää ja lajittelee, joten se siitä.

Lentäkää lentokoneella, heittäkää paristoja biojätteeseen, kohta lauletaan Maamme-laulu kerrankin kokonaan. Mitä nopeammin kuuluu kosh sitä parempi, päästään uuden alkuun kiinni. Sitä odotellessa otetaan rennosti ja jännitetään kuinka korkeaan palmuun itse joutuu sitten kiipeämään.

Olen siis heittänyt pyyhkeen kehään ja lopettanut huolehtimisen. Helpotus on ollut läkähdyttävä. Hyppäsin elämästä nautiskelijoiden kelkkaan keinokuitureppu täynnä puhdasta omatuntoa. Ei tarvitse enää heräillä yöllä miettimään, oliko se kahvi reilun kaupan tuote vai ei.

Minua ei voisi vähempää kiinnostaa, onko vanha tietokoneeni jätelavalle lentäessään ongelmajätettä niin kauan kuin uutta materiamassaa sylkeviä ideaparkkeja pullahtelee keskelle peltoa joka kevät. Jos minulta kysytään, kaikki paitsi puoli prosenttia jätteestä on ongelmajätettä.

 

Powered by Etomite CMS.