Mr. Vesterinen

Idolini Doug Stanhope, joka muuten on Euroopassa keikoilla tällä hetkellä enkä minä pääse katsomaan, puhuu jollain levyllään tai vastaavalla siitä miten pientä ja pölyistä puuhastelua stand up on verrattuna joihinkin muihin aloihin. 

Hän kiertää maailmaa ja varsinkin jenkkejä ja esiintyy koko ajan isommille ja isommille yleisöille ja on tehnyt telkkariakin. Jonkun hyvän keikan jälkeen Ameriikassa mies oli tullut sanomaan että great gig man I hope you'll make it. 

Siihen Doug toteaa, että mitä helvettiä, I thought I already made it. Mies on siis tyytyväinen, että saa tehdä sitä hommaa ja saa siitä rahaa.

En voisi olla enemmän samaa mieltä. Itsekin olen mielestäni jo tehnyt sen. Siis sen, että saan tästä elantoni ja mulla on ns. taiteellinen vapaus ja hyvin pullat uunissa. Ja tiedän olevani tarpeeksi hyvä, että voin seisoa tämän takana. Eli se onnistui jo.Viime aikoina säntäilevää huomionkipeyttä on karissut pois Teemusta.

En silti väitä ettenkö välillä haaveilisi olevani isokin stara. Kukapa ei haaveilisi.

Ero on siinä, että joku on lyönyt läpi ns. suuren yleisön mielestä ja omasta mielestään vasta silloin kun omistaa laivayhtiön ja tekee soolokeikkoja täydelle Hartwall-areenalle joka päivä sadan euron lipuilla ja tarvii henkivartijan uimahallissa. Heiltä ei tulla kysymään, että kauanko sä olet harrastanut tätä ja että tiedätkö niitä Suomen huippuja, Leikolaa ja muita kuten multa tullaan kysymään.

Raha ei ole mun tavoite eikä julkisuus. Kovana artistina oleminen sen sijaan on. Siihen tosin kuuluu julkisuutta ehkä hieman, mutta kunhan asioiden marssijärjestys omassa päässä on kohdillaan, ei pariin lehtijuttuun kukaan kuole. Ei vaikka toimittajat ovat enimmäkseen keskimääräistä lukijaa tietämättömämpiä ja suurin osa median kanssa tehdyistä jutuista masentaa minua ja kollegoita.

 

En tiedä miksi tästä tuli tarve kirjoittaa. Aloin vain yhtäkkiä kesken lihapullien syönnin. 

Keilaaminen on kriisissä. Heitto hukassa ja itseluottamus rännissä. Puolentoista viikon päästä on taas keilauksen Rock SM-kisat ja sieltä lähdetään hakemaan kirkkainta plaatua metallia. Hoppee ja ronssi jo on.


Kauhajoen tragedia on pinnalla. Ilmapiiri on erilainen kuin Jokelan kohdalla. Kaikki vain hymisevät, että tämä on Jokelan toisinto ja nyt pitäisi viimeistään jotain tehdä. Kukaan ei ole niin järkyttynyt välttämättä kuin Jokelan jälkeen. 

Hauskaa oli kun luin Hesarin nettiuutisia. Sielltä sanottiin eilen iltapäivällä, että Tampereelta on lähdössä lääkäreitä ja hoitajia turmapaikalle apuun. Ja että he menevät maitse, sillä helikopterit on varattu siellä muihin tehtäviin. Ja vieressä oli Hesarin ilmakuva turmakoulusta.

- Ei hätää, täältä tullaan potilaat, lentäen luikautamme paikalle!

- Ja paskat, ei mahdu, mulla on täällä kamera.

 

(Dialogin olen itse kirjoittanut, olkaa hyvät!)

Powered by Etomite CMS.