Hyviä ja huonoja uutisia hä!

Marraskuu tulee ja mikäs sen hienompaa. Onpahan jotain, mistä selviytyä.

Marko Kämäräinen selviytyi hyvin sooloesityksestään, jonka kävin katsomassa viime viikon perjantaina Jyväskylässä. Siinä oli huumoria, viestejä ja markomaista absurdia mopon karkailua hyvässä suhteessa ja suosittelen kaikille. Se on myynyt hyvin. Vielä on käsittääkseni kaksi esitystä jäljellä juuri tällä hetkellä.

Mulle tuli keikkakysely Suomen Akatemialta. Se pisti miettimään hetkeksi. Sehän on huippututkijoiden kehto, käsittääkseni ja miksi he pyytävät nimenomaan juuri minua keikalle. Se vähän imarteli mutta myös alkoi jännittää niin etten ottanut keikkaa vastaan.

Tällä hetkellä teen vain klubikeikkoja. Toisaalta, hehän ovat voineet lähettää saman meilin kymmeneen eri paikkaa pyytäen kymmentä eri nimeä, mutta hellittelen itseäni ajatuksella, että he olisivat halunneet minut.

Eilen tein Manalassa keikan englanniksi. Laiskalla valmistautumisella ja muutenkin enkkukeikkojen rutiinin puutteessa tuo keikka meni hyvin, mutta sijoittui toiseen niistä kahdesta vaihtoehdosta.

Eli toinen on se, että vetää napakasti, sujuvasti ja tosi hauskasti settinsä, kuten vedinToronton reissulla viimeiset keikat ja netissä oleva keikka kuuluu tähän ryhmään.

Eilinen keikka menee siihen osastoon, että ollaan vähän hädissään lavalla ja lillutaan veitsenterällä ja selviydytään. Yleisö antaa sympatiaa ja improvisoidut tokaisut saavat enemmän reaktioita kuin varsinainen matsku. Hauskaa oli, vaikka olinkin hieman ikään kuin sijaisope varsinaisten lehtoreiden rinnalla.

Sinne Manalan yläkertaan aletaan tehdä useamminkin täysin englanninkielisiä klubeja. Paikka on hyvä ja siellä oli paljon natiiveja paikalla. Seuratkaa ilmoottelua.

Ostin PMMP:n kirjan ja dvd:n. Tykkään niitten asenteesta ja välispiikeistä niin paljon, että pistin rahat haisemaan. Niillä on hieno meno. Musiikki on myös hyvää ja sanoitukset.

Maria Gasolinan levyn ostin Soundin arvostelun perusteella ja toista kertaa en niin tee. Ehkä pitäisi aina vähän kuunnella. Mutta kuitenkin ostin oikeesti ne kaupasta, koska ajattelen, että ne on vähän kuin kollegoita jollain tavalla ja niitä pitää tukea. 

En tiedä, pitäisikö tästä puhua ja jos pitää niin mitä. Meidän ohjelma Suomen tyypit, jonka on määrä alkaa keväällä, lienee vastatuulessa ja olen aivan saatanan turhautunut. Sen piti olla tunnin setti prime timessä, mutta nyt se ollaan leikkaamassa puoleen tuntiin.

En jaksa tilittää yksityiskohtia enempää. Rivien välistä Teemun herkät sensorit ovat vaistoavinaan, että noinkohan koko ohjelmaa koskaan nähdään ja odotan vain huonoja uutisia.

Tämä siitä huolimatta, että sen pitäisi olla oikeasti hyvä ja hauska ohjelma. Täällä semmoinen ei vain pääse läpi. Jotenkin tuntuu siltä, että kun tähän maahan tulee mitä tahansa ulkomailta niin jossain kohti itämerta tai suomenlahtea sen asian päälle lakoaa joku suomalaisuuslaskeuma, joka pilaa kaiken.

No, toivotaan parasta eikä maalata piruja seinälle. Hyvää marraskuuta. Tulkaa Tampereen keikalle lauantaina niin räjäytän katon irti. Ja kaadetaan sekin korjauskulu kansalaisten syliin sitten jooko.


Powered by Etomite CMS.