Teksti vain lapsille

Kyllä tänne saa hieman humalassa kirjoittaa. Meikäpoika on ikään kuin työpaikalla, omalla koneella, ja napsautin tuossa tölkin auki juhlistaakseni sitä, että on enää yksi keikka edessä ja jokainen veto on laskutettu tänään. 

Nyt vaan jännätään, maksaako taloustaantuma Teemun laskut vai pitääkö lähteä oville velkomaan.

Päätit sitten lukea tämän jutun, otsikosta huolimatta. Ollaanpa siellä rohkeita nyt, oikein vielä työaikanako?

Ja sitä paitsi ei juopotteluun syytä tarvita. Napsautin karhunpojan tuohon sihisemään, koska sitä oli jääkaapissa ja mieli teki.

Mitäs tänään?

Tänään käyn vieläpä läheisessä Kaksi kanaa -ravintolassa katselemassa takapiruna Jope Ruonansuun keikkaa. Harvoin se esiintyy julkisesti kuitenkin, noinniinku samoissa paikoissa kuin stand up -tyypit. Toki Kaksi kanaa on aina puoliksi firmakeikka, koska siellä on joka kerta parikolme eri firmaporukkaa. Mutta on siellä myös vapaaehtoisia yksilöitä sieltä täältä usein tulleet.

Mun mielestä Jope pitäisi yhyttää stand up -kuvioihin paremmin. Festareille ja klubeille Jopen pitäisi saada hyviä keikkoja, oikeesti. Mikä ettei? Saattaa setä olla tottunut isompiin keikkaliksoihin kuin mitä klubeilta saa, mutta kyllä ratkaisu on löydettävissä.Kukaan ei tosin tiedä, mitä mies on itse mieltä.

Seisomapaikkaklubi

Nyt se on sitten takana. Enää en tuota Seisomapaikkaklubia. Seitsemän vuotta siinä tuli oltua punaisena lankana ja paljon nähtykin on. Viime lauantaina oli viimeinen iltani, jossa en esiintynyt paitsi että pidin puheen. Ekassa esityksessä vedin sen puheen vieläpä oikein paperista, mutta koska se alkoi vituttaa, tokassa showssa punnersin ydinkohdat ulkomuistista ja niinpä tuli valmista.

Kiitin kaikkia kaikesta. Klubi on ollut kulttuuriteko, ilmiö ja käsite. Sillä on ollut paksu merkitys suomalaiselle stand up -komiikalle. Klubi on saanut vuoden markkinointiteko-palkinnon ja itse olen klubin tiimoilta saanut Sohwin kulttuuripalkinnon. Hienoin palkinto on kuitenkin se, että sieltä on kimmonnut ilmaan monta hyvää koomikkoa, joilla jokaisella on oma ääni. Nii.

Tuli hieman haikea olo, varsinkin silloin kun kädestä pitäen eri tahojen kanssa kiiteltiin toisiamme, mutta väistin liikuttumisen ilmeet vaihtamalla puheenaihetta tai poistumalla suorittamaan jotain tärkeää tehtävää.

Klubi on ollut kuin oma lapsi tavallaan. Sen olen perustanut ja yhdessä ja erikseen sitä kehittänyt. Kehittäminen on ollut pääosin sitä, että on jatkettu samalla yksinkertaisella tavalla eikä ole yritetty kasvaa tai valloittaa maailmaa kuten kaikilla on aina tapana. Eli tärkeintä on ollut sanoa ei. Siinä mielessä homma on ollut mun näköistä uskoakseniköhänkö.

Helpotus oli kuitenkin myös suuri. Yläpäästä on jo syksyn mittaan vapautunut tilaa, kun on tiennyt, että tämä loppuu. Se on näkynyt keikoilla. Oon tykänny.

Klubi jatkuu ja sitä tuottavat Zaani ja Ville Wallenius Oulun kaupunkiseurakunnasta. Pojat olivat jo innokkaina katsomassa päältä viime kerran klubilla ja sotkivat himokkaat sormensa soppaan. Zaani on loistava jokapaikanhöylä mitä isännöimiseen ja tiedottamiseen ja tunnelman pitämiseen tulee.

Ville on se toinen puoli, majakka perävaunulle. Villen vauhdissa pysyvät numerot ja muut tarpeelliset. Klubi jatkuu samalla tavalla heti tammikuusta, ja vähitellen siihen tulee jotain uutta pientä viiltoa. Pääasia, että intoa ja näkemystä on ja niitä on, oon varma ite siitä.

Joskus oli haave, että olis klubiketju, joka halkoisi Suomen sekä poikittais- että pitkittäissuunnassa. Sitten olis voinu tarjota maan tavoitelluinta kiertuetta koomikoille ja se olis ollut asioiden lippulaiva. Nimi olis ollut Seisomapaikka.

Nyt se kuitenkin jää se haave. Koskaan ei tosin tiedä, kutsuuko sellainen sorvi vielä jonakuna päivänä.

Kiitti

Powered by Etomite CMS.