Tappelu keikalla

Tätä osasin odottaa. En vain odottanut, että se tapahtuisi eilisellä keikalla vaan joskus, kun olen siihen jostain jeesuksellisesta syystä osannut varautua.

Niinhän siinä aina käy, taistelut ja rakkauvet tulevat yllättäen ja jälki on sen mukaista. Se että pataan meinasi porista oikein kunnolla Lahdessa ei yllättänyt niin paljon kuin jos Korppoossa olisi alkanut luomi tummua.

Eirtovaaran kanssa puksutettiin junalla kaupunkiin ja  varpaat edellä baariin. Hiljaista oli ja ryhdyttiin tuolinkantamishommiin kuten alkuaikoina. Kaikki oli hyvin. Vasemmassa korvassa tuntui koko illan outoa kutinaa, sellaista lämmintä kihelmöintiä.

Väkeä alkoi tulla ja henkiökunta oli mukavaa. Arkikeikkaa Lahdessa komiikan heavy usereille, bitte.

Mika aloitti keikan todella hyvin ja veti loppuun asti kohti ulappaa ilman liivejä ja pieni mutta monipuolinen yleisö tykkäsi. Ehkä joku yleisön kanssa käyty keskustelu jäi ärsyttämään erästä herraa. Muutakaan en keksi siihen, että juuri se sama lähimmäinen myöhemmin vei ottelun jatkoajalle.

Koko keikan ajan Mikan paidan kauluksesta pursusi kirkkaanvihreää plasmaa, mutta ajattelin, että se on sovittu juttu.

Ei kenelläkään ollut syytä loukkaantua, vaan kävi taas kerran niin, että känniääliö kuulee mitä haluaa. Mika ei tehnyt mitään väärää. En edes tarkkaan kuullut takahuoneeseen, mitä hän oli sanonut, mutta jotain jääkiekosta. Todistajien mukaan siinä ei ollut mitään ongelmallista.

Teemu jatkoi keikkaa Mikan jälkeen. Kaikki meni hyvin, kunnes aloin improvisoimaan ja puhe kääntyi viime lauantain Tampereen keikkaan, jonka aloitin niin, että kiva kun on tupa täynnä ihmisiä...nyt Tampereella on aikaa käydä kulttuuririennoissa kun ei ole noita jääkiekkokiireitä.


Juttu toimi tamperelaisiin ja lahtelaisiinkin, mutta tietysti se eräs urpo sai bensaa liekkeihin ja luuli että vittuilen lahtelaiselle jääkiekolle ja riemastui siitä niin, että heitti tupakka-askilla. Kun röökiaski lensi minua kohti, korvani kihelmöinti muuttui todella kovaääniseksi ulinaksi.

Pian kuulin päässäni ohjeita. Minulla oli oltava korvassani tupakkayhtiön kontrollisiru. He haluavat minut säännölliseen tupakointiin ja ajattelivat iskeä juuri heikkona hetkenä, kuten Friedmanin oppeja noudattavat tuhokapitalistitkin.

En ottanut tilannetta vielä tosissani, koska se oli vain tupakka-aski. Yleisökin nauroi vielä. Semmoinenhan syö suuttunutta miestä ja seuraavaksi lavalle lensi pieni sininen palli eli istuin, joita oli kannettu tuntia aikaisemmin. Ne oli pehmeitä ja nahkaisia mutta painoa oli, joten onnistuin hätäväistämään, mutta sipuli meni myös. Samassa se mies ampui minua jousipyssyllä kyljestä pahki, mutta keuhko säilyi. Omituista kyllä, nuolen päässä oli juuri sitä kirkkaanvihreää plasmaa.

Tajusin, että nyt tapahtuu jotain ja yritin silti keventää, että jos nyt otettaisi se matsi sitten kun käsi ei enää ole kipsissä. Vastaukseksi kuului, että otetaan kipsi pois ja sitten sieltä jo tultiin lavaa kohti. Se oli laittanut kypärän päähän ja tuli keulat pystyssä mönkijällä. Se ajoi kakspäällä, käsiään kuskin vyötäisillä piti Neon2:n tummempi pitkätukka, joka oli ilman paitaa ja lauloi mannapuurosta niin korkealta, että äänentoistolaitteisto reagoi siihen mylvähtämällä.

Onneksi henkilökunta oli kärppänä paikalla ja kävi rauhoittelemaan miestä ja Mika tuli takaa myös paikalle. Se oli hyvä ja ei hyvä, koska urpo ei tykännyt Mikastakaan vaan alkoi ihan kilipäänä repiä itsensä irti ja korista kohti Mikaa. Mika huuteli sille espanjankielisiä loitsuja, minkä seurauksena urpon vasen jalka putosi.

Minä en osaa enkä uskalla tapella ja kättäkin varoen epäröin ensin mutta sitten menin miehen eteen ja yritin käyttää ainaista asettani eli puhetta, mutta ei onnistunut. Siinä vaiheessa näin miehen takin alta pullottavan singon. Ja taas, plasmaa...

Olisin kyllä lyönyt kaverin kanveesiin, mutta kuin ihmeen kaupalla irtauduin tilanteesta, vaikka en oikeasti edes halunnut ja kömmin kohti baarissa työskentelevää naista, koska silmäni näkivät tällä tupakkaa käsissään ja minun oli pakko saada yksi.

Lopputulos: urpo paini Mikan kanssa, urpo löi Teemua kipsiin mutta ei sattunut ja urpo heitti pallilla Teemua toisenkin kerran ja Mika sai urpon maahan yhdessä henkilökunnan kanssa. Urpon avustaja viskasi meitä kaksi kertaa heittotähdellä, mutta tähdet osuivat kumpaakin niittivyöhön.

Henkilökunnan pirtein kaveri hyppäsi Jackie Chan -tyyppisen spagaatipotkun, jonka piti osua kahta puolta seisoneitten urpojen päihin, mutta koska ponnistuskohdassa oli lattiassa limsaa ja jalat jäivät kiinni, hypystä tuli lopulta liimautumisen lauettua niin korkea, että hän seivästi tennareillaan kaksi peilipalloa, täysin samanaikaisesti. Oho.


Näistä tilanteista kestää aina aikansa toipua. Meikä säikähtää aina sen verran, ettei tiedä miten päin olisi. Mitään vakavaa ei tapahtunut. Kotimatkalla junassa halasin konduktööriä. Voi olla, että juuri silloin tupakkayhtiön siru hyppäsi korvastani konnarin korvaa, sillä sen jälkeen ei ole tupakkaa tehnyt mieli.

Uni ei oikein yöllä tullut silmään ja huomenna otan kipsin pois. Mikan kanssa ei kyllä kannata kokeilla, se on niin monipuolinen taistelija. Toivottavasti Joni noteeraa tämän Tappelulistalla.

Järjestysmiehiä tarvitaan. Niille moni soittaa suutaan lavalta, mutta ite en ole sitä tehnyt enkä nyt varsinkaan aio tehdä. Jääkiekosta tulen puhumaan jatkossakin, jos jotain mielenkiintoista ilmaantuu. Lahtelaisille en ole koskaan vittuillut enkä aio aloittaakaan.

Harmi ettei tullu kameralle. Olis päässyt Youtube-hitiksi ja sitten olis voinut sillä perusteella mennä viattomien yhdysvaltalaisten kotimaahan viemään etnisyydestä lumoutuneiden komiikan ystävien pääsylippudollarit. Keikoilla olisin tehnyt pääasiassa äänisaastetta.

Powered by Etomite CMS.