Pink ink

Ihan vaan yks juttu. Eihän täysin sukupuolineutraalia kasvatusta voi antaa lapselle vaikka haluaisikin. Ei, paitsi jos kasvattaa lasta pelkästään kotona ekat 15 vuotta ilman mediaa ja muita ihmiskontakteja. No, joillekin olis tuollainenkin kokeilu tehnyt hyvää. 

Mutta pakkoko lapsille on oikein alleviivata ja syöttää sitä tytön tai pojan roolia? Voisko niitten antaa itse valita siltä janalta sopiva kohta, jota alkaa painaa?

Laskettelurinteessä näkee kaksilapsisia perheitä, jotka laskettelevat aina samassa järjestyksessä. Isä tulee ekana, sillä on parhaat varusteet ja miehekkäät värit. Äiti toisena, hitaasti. Lapsista tulee ekana perheen poika sinisissään ja lopuksi tytär vaaleanpunaisissaan. 

Pojalla on hyvä imu päällä, mutta tytär laskettelee laiskasti, varovasti ja vähän kuten äitinsäkin, siis siten, ettei tiedä vituttaako niitä se laskettelu vai onko reidet hapoilla.

Miksi aina sitä pinkkiä heti pienestä pitäen? Ne on rumia ja mauttomia vaatteita. Niissä näkyy lika, ja ei ole ihme, että tytöt haluaa jäädä vähemmälle huomiolle. Ei se johdu siitä etteikö sitä kiinnostaisi myös se veljen kännykkä, joka on parempi kuin siskolla ja jota esitellään seurassa muillekin vaan siitä, että sitä hävettää ne vaatteet. Ei prinsessaleikeillä ja -lookilla leuhoteta.

Pojat on poikia ja tytöt on niitä, jotka ei oo poikia. Tiedän, tämä aihe on valtavan iso ja hienojakoinen ja tästä voi keskustella vaikka miten päin 20 tuntia putkeen, jos haluaa, mutta tämä nyt vain piti sanoa.

Lopettakaa se tyttöilysöpöilyyn pakottaminen, koska harva sitä haluaa ja toisekseen, pinkki on ruma. Enkä myöskään todellakaan tarkoita, että pojille pitäisi luoda estoton ilmapiiri siltä varalta, että ne haluaa kans kännykkäurpoilun sijaan pukeutua pinkkiin. Pinkki pitää kieltää.

Paitsi aikuisten pukeutumisen osana. Näin sanon minä, komiikan ärsyttävä Arman Alizad.


Powered by Etomite CMS.