Seikkaperäinen matkamokauskertomus

Lähdettiin Sami Hedbergin kanssa eilen junalla Helsingistä Imatralle. Minulla oli mukana varustekassi, Samilla ei ollut. 

Ei saatu paikkalippuja, joten istuttiin ravintolavaunussa. Konduktööri käveli ohi ja heiluttelimme lippua, että tulis leimaamaan, mutta ei tullut. Ajateltiin leimata myöhemmin. Jäi leimaamatta kokonaan. Ja mikäs siinä, käyttämättömistä lipuista saa 8 euron palautusmaksun jälkeen rahat takaisin.

Junan piti olla Imatralla seitsemältä ja seitsemältä saavuttiinkin asemalle ja pojat hyppäsivät intoa puhkuen ulos ja ratasillalle. Sitten Teemu sanoi Samille jotensakin näin: "tää näyttää mikkeliltä". Siihen Sami että "mitä?".

Ongelma oli siis se, että saavuimme ajallaan, mutta väärään kaupunkiin. Olimme Mikkelissä, koska Kouvolassa ei tajuttu vaihtaa junaa, koska ei tullut juteltua konduktöörin kanssa sattuneesta syystä eikä lipussakaan ollut mitään tarkempia tietoja, koska se oli vain matkalippu, ei paikkalippu.

Voi voi. Kuten sanotaan, nopeat liikkeet on näyttäviä, joten juostiin takaisin junaan ja kysyttiin, meneekö tämä Imatralle. Ei mennyt. Ja olisihan se pitänyt tietää, kun on tämä maa tullut koluttua moneen kertaan ristiin rastiin junalla ja maantieto sekä junien reittikartasto on aika hyvin kovalevyllä.

Sitten hypättiin pois ja taululla näkyi tieto, että juna Helsinkiin (eli siis Kouvolan kautta, joten sinne takaisin) lähtee minuutin päästä. Satasta ainakin juoksimme ylikulkusiltaa viereiselle raiteelle, mutta junan ovet eivät enää auenneet, koska se juna oli lähdössä heti. Sitten Jeesus tuli apuun ja yhdestä ovesta kurkisti konnari karismaattisen varmistuskurkistuksen, joten hiivimme kainalon alta sisään junaan. Tai no minä menin alta, Sami astui sen päälle.

Siinä ei tullut kuitenkaan mietittyä mahdollisuuksia kovin tarkasti, koska aikaa ei ollut yhtään. Keikka alkoi vajaan kahden tunnin päästä Imatralla ja oltiin aika kaukana. Olisko pitänyt jäädä Mikkeliin ja yrittää hankkia auto tai mennä bussilla tai jotain? Ihan sama, junassa oltiin takaisin Suomen suurimmalle risteysasemalle, Kouvolaan, josta on Henkka Hyppönen ja Viikate.

Kävi ilmi, että Kouvolasta ei ehditä millään junalla lähellekään ajoissa. Mistä auto, mistä kuski? Soitto JP Piriselle Kouvolaan, ja siellä alkoi heti kuumeinen tiedustelu ja kyhäys. JP oli myös oikeasti kuumeessa, vaikka on taikuri. Kouvolasta ehtisimme lavalle noin tunnin myöhässä, mutta onneksi siellä olis muita esiintyjiä, joten he aloittaisivat suunnitelman mukaisesti ennen meitä keikan, mutta noin puoli tuntia myöhässä. Hienoa pojat!

Tai entä jos mentäis seuraavalta asemalta eli Mäntyharjulta taksilla tai jollakin kyydillä? Soitto Imatran keikan tuottajalle Panu Kärrille, että olisko kyytiä Mäntyharjulta. Sellainen tavallinen keskiviikon pyyntö. Se lupasi ilmoittaa pian. Konduktööri muuten leimasi lopulta meidän liput tässä junassa ja kirjoittii niihin yläreunaan: "asiakas jäi väärään 'pätkään' 77:ssa. kääntyi takaisin mikkelissä".

Juna hiljensi jo Mäntyharjun asemalle, kun Sami soitti paikalliselle taksille, paljonko maksaa ja lähtiskö ne ylipäänsä heittämään niin kauas. Seisoin laukku kädessä junan ovella ja odotin Samin merkkiä tai päätöstä jäädäänkö sinne vai jatketaanko Kouvolaan. Ovi oli auki ja juna lähtisi milloin tahansa.


Päätettiin jatkaa Kouvolaan, olis tullut muuten niin kalliiksi taksi. Hyvä päätös, paitsi että Jeesus petti meidät, sillä samaan aikaan kun Sami puhui Mäntyharjun taksin kanssa puhelimessa, Panu Kärri oli yrittänyt soittaa kertoakseen, että ihme ja kumma sillä olis kyyti meille Mäntyharjulta Imatralle. Oltais ehditty ajoissa ja rahaakin olis kulunut paljon vähemmän. Kilometritiedot olivat tässä vaiheessa siten, että Mäntyharjulta 130km ja Kouvolasta 120km Imatralle.

Eli oltais voitu jäädä Mäntyharjulle ja kaikki olis sujunut ongelmitta. Mutta koska Panu ei saanut meitä kiinni (ei yrittänyt soittaa mulle vaan Samille?) me istuttiin junassa kohti JP Pirisen hommaamaa kyytiä. Panun jymytieto selvisi meille 32 sekuntia sen jälkeen kun juna oli lähtenyt Mäntyharjun asemalta. Vitutti. Sami vähän paiskoi jotain. Itse olin passiivisaggressiivinen ja todellisuudessa harmittelin enemmän sitä, että liput tuli leimattua, koska olin nähnyt jo ne lipuista palautuvat eurot silmissäni. 

Sitten tuli tieto, että Kouvolasta saadaan Opel-merkkinen auto lainaan ja niinhän siinä kävi, että asemalla oli mies ja auto vastassa ja me lähdimme huristamaan kohti Imatraa. Sinne oli about 136 km matkaa ja meillä oli puolitoista tuntia aikaa.

Ehdittiin kätevästi, vedettiin hyvä keikka ja saunottiin lopulta Suomen hienoimman back stagen saunassa Osmos Cosmo -baarissa.

Meillä oli muuten meno-paluuliput HKI-Imatra-HKI (niin, tämä ei pääty tähän, toivottavasti olet tehnyt muistiinpanoja jos olet lukenut tänne saakka).

Suunniteltiin, että aamulla ajamme auton Kouvolaan takaisin ja asemalla palautamme junaliput, koska emme käyttäneet niitä välillä Imatra-Kouvola. No, saatiin pari kymppiä takaisin ja ostettiin uudet liput Kouvola-HKI. Sitten junaan ja unta kuulaan. Jeesus tuli taas peliin. Tulin vessasta kun näin konnarin ja vinkkasin vaimeasti taskujani taputellen, että joo leimataan lippu. No se kuitenkin jätti tajuamatta asiani ja ajattelin, että no antaa olla. Hähää, lippu jäi leimaamatta ja sain pari kymppiä taas takaisin.

En harrasta yleensä lippujen pimittämistä, mutta nyt se oli hauskaa kun kerran noin kätevästi kävi. Sitä paitsi, jos alunperin Helsingistä lähtiessä siihen lippuun olis merkitty jotain junan vaihdosta, koko soppaa ei olis keitetty. Syytämme siis VR:ä. Tuli siis käytyä Mikkelin kautta Imtaralla keikalla.

Ja jos joku viranomainen lukee tämän, voin ilmoittaa tässä: tarina on tääääysin fiktiivinen, en ole pimittänyt lippuja missään vaiheessa.

Ei muuta kuin hyvää talvea ja tarkkuutta junamatkailuun.

Powered by Etomite CMS.