Keikkaraporttia 1

Me sitten käytiin Kososen Peten, Koivuniemen Jonin ja Simolan Jussin kanssa Treella keikalla. Jussi oli yksityiskeikalla ja me muut raastettiin rahat ja naurut pois Jack The Rooster -nimisestä paikasta. 

Mustanmyöhäinen marraskuuhan tarkoittaa sitä että sekä koomikoilla ja yleisöllä on energiataso katossa. Ja katto aika matalalla, keu keu. 

Paikka oli uusi mulle. Hyvä tila, oikein hyvä mitä nyt olis yleisö voitu raahata vieläkin lähemmäs lavaa. Pete aloitteli tarinoimalla elämästään ja Joni kävi sitten siellä, lauteilla. Tauon jälkeen Peten jälkeen oli mun vuoro. En paljoa tullut seuranneeksi toisten keikkoja. En osaa ennen omaa. Enkä jaksa oman jälkeen. Sorry.

Mikäs siinä, missään vaiheessa illan kulku ei ollut riehakas, mutta kyllä minä siellä viihdyin. Kuinka vanhaksi ja heikoksi mä voin tulla? Oon nimittäin huomannut, että koska spotit kohdistuu aina enemmän tai vähemmän suoraan silmiin, en enää oon viime aikoina yrittänyt katsella yleisöön päin valojen läpi juuri ollenkaan. Katson lattiaan, kuten käsittääkseni oon aina tehnyt, ainakin kuvissa oon aina niin, ja sitten katselen täysin vasemmalle tai oikealle.

Joskushan valot on sellaiset, että pitää suorastaan teeskennellä näkevänsä yleisössä jonkun vaikkei näe mitään. Minä olen sitä mieltä, ettei Teemun tarvi sitä tehdä, ainakaan enää. Puhun asiat ja sitten juon vettä.

Uskon, että ihmiset tykkäs. Silloin kun aloitin huumorisedän hommelit, nuori yleisö oli ihanne, koska olin itse nuori ja nuoret tajus paremmin mistä stand upissa on kyse. Nykyään tykkään itseni ikäisistä yleisössä, jos sais valita. Parikymppisissä ei ole mitään vikaa, mutta ne ei ehkä arvosta, jos jutuissa jotain syvyyttä. Tai hämääntyvät, että mitäs...mihinkäs tää nyt menee. Ne tykkää ehkä koomikoista, jotka katsoo niihin päin. Keu. Jackissä oli nuoria paljon, mutta sitten oli myös sieluja, joissa oli enemmän arpia.

No nämä on oman pään ääniä, oikeassa tai ei, mutta näitä tulee kelattua. Tampereella en tosin jaksanut ottaa paineita mistään. Oli sellainen arkikeikan ja viikon ekan keikan risteytys. Virkeänä ja hyvinvoivana liikkeellä, mutta ehkä hurmoksellisin terä taiteilijan miekasta on kuitenkin vielä takin alla. Harvoin syön tunti ennen keikkaa. Enkä edes murehtinut koko keikkaa, en etu- enkä jälkikäteen. Se on harvinaista. Oon nukkunut tällä viikolla 120 prosenttia niistä tunneista, jotka olen ollut elossa. Siinä ehkä syy. 

Hyvä TRE, hyvä Jack, tulen kyllä mieluusti uudestaan, jos meno jatkuu. Porukkaa oli kuulemma selkeästi vähemmän kuin muulloin. Tämä oli kai joku puolivillaisesti mainostettu extrakeikka tai jotain. Just joo. Kohta yhdeksän vuottaa oon kuullu noita keikoistaan humaltuneiden koomikoiden emävalheita siitä, että porukkaa on muulloin käynyt mukamas enemmän. Ei ole. Aina sanotaan, että on kyllä käynyt enemmän. Höpö höpö. Hyvin sitä siellä oli.

Yritän kirjoittaa näitä raportteja enemmän. Innostuin nyt. Mulla on nimittäin uusi kone, jota voi kantaa mukana minne haluaa.

 

P.S. Joni lupas päästää mut takaisin Tappelulistalle (Jonin sivujen legendaarinen lista), koska näytin yleisölle keskisormea. Onnellista.



Powered by Etomite CMS.