Keikkaraporttia 5

Servin Mökki. Sen nimisellä paikalla pitää olla jo hyvä syy olla sen niminen kuin on. Tuossa nimessä on karismaa ja taustoja. Se sijaitsee keskellä Otaniemen teekkarikoulun kampusta, jossa hiiskuttiin keikka tänään pari tuntia sitten Jalavan Pekan ja Eirtovaaran Mikan kanssa. 

Nää arkikeikat alkuviikosta on usein sitä että on vaikea syttyä eli innostua. Jos joskus kainosti vihjaillaan ja muka diplomaattisesti neuvotellaan siitä kuka on viimeisenä lavalla, tänään oli aitoa halua olla ensimmäinen tai ainakin alkupuoliskolla. Jokainen halusi päästä pian kotiin. Mikään ei ole niin tiistai kuin tiistai.

Pekka oli MC (vaimon luo), Mika veti ekan varsinaisen setin (pitkä ajomatka ja koira odotti) joten Teemu teki viimeisenä sitten (odottiko joku).

Yleensä lähden siitä etten hauku yleisöä etu- enkä jälkikäteen. Nyt voin kuitenkin hyvällä omalla tunnolla sanoa, ettei siellä nuori opiskelijalauma kyllä millään suurella ja äänekkäällä rakkaudella ollut huumorisetiä vastassa.

Koneelta tulleen alkutunnarin lopuksi kun Pekka käveli lavalle, yksikään ihminen ei taputtanut hipaisuakaan. Se on jo hyvin. Yleensä joku yrittää edes jotain.

Tässähän on tietysti tiistain alkuilta myös yleisöllä kyseessä ja viinaakin veressä miedolti, mutta mahtaisko vaikuttaa myös se, että sinne valikoituneet tyypit tunsivat pragmaattisissa aivoissaan halun osallistua, mutta laskelmoivat kuitenkin nopeasti ettei siihen haluun ole hyötysuhteen lukemien mukaan mitään syytä reagoida, joten annetaan koomikon hoitaa hommat, niin me otetaan vitsien informaatio sisään sitä mukaa kun sitä tulee ja analysoidaan sitten olisiko tarvetta antaa periksi jopa autonomisille impulsseille ja reflekseille, jotka käskevät raajoja ja muita torson jatkeita tekemään innostuneita liikkeitä.Tunneälyä kuin teekkarikylässä, vanha viidakon sanonta (Pekka keksi matkalle keikalle).

No, toki ei tartte ottaa tosissaan tätä liikaa. Villi energia oli kuitenkin korvattu, kuten Otaniemessä aina, tarkkaavaisella ja vaativalla yleisöllä, johon mielestäni vastasimme aika hyvin.

Liikaa oli tämä

Joku aikuinen oli tuonut muutaman ulkomaalaisen eturiviin. He eivät osanneet suomea, joten tämä ilmeisesti oppilaitoksen opettajaksi paljastunut henkilö ja joku muu tulkkasi simultaanisti juttujamme, mikä tietenkin hieman häiritsee. Siihen kun lisätään se, että joku näistä ulkomaan vieraista huuteli omituisuuksia ylimielisesti sekaan ja jutteli muuten vaan vierustoverilleen, jokaisen kohtalaisen kokeneen koomikon päässä syttyi taas kysymys. Miksi?

Voisin väittää että paras edge häviää, jos stand upissa ei ymmärrä kieltä. Sitkeitä tosin olivat kun jaksoivat koko ajan kääntää. Olisko musiikki toiminut paremmin tässä kulttuurihuuhtelussa?

Tunnelma lämpeni koko ajan illan mittaan. Eikä siinä siis ollut vikaa, mutta joskus vaan on ihmeissään kuinka maton rajasta se energia pitää sinne taikoa. Itse olin keikkaani tyytyväinen. Se kesti ehkä liian pitkään, olisin voinut olla lopuksi napakampi. Kotimatkalla Pekka antoi hyviä vinkkejä yhteen juttuun ja ensi keikalla aion kokeilla sitä. Luvassa aika karua kontekstin vaihtelua ehkäpä. Taas huusin aika paljon. Se tekee hyvää ainakin mulle. 

Go Otaniemi. Siellä oli myös Aalto-yliopiston taikkilaisia. Kivaa ja hienoa. Söpö sopu teillä siellä. Nyt Teemu nukkumaan.


Powered by Etomite CMS.