Keikkaraporttia 6

Nyt se on tehty. Tämän vuoden ainoa firmakeikka. Tosin se ei ollut sitä aitoa itseään siinä mielessä, että meitä oli kolme, jotka vedimme ikään kuin klubi-illan tilaajan tiloissa. 

Suomen stand upissahan on kaksi päälajia. On stand up -keikat ja sitten on yksityiskeikat, eli pikkujoulut, häät, synttärit, asiakastilaisuudet, kesäpäivät, kick offit, avajaiset, lopettajaiset, polttarit, seminaarin kevennykset yms. kaikenlaiset tilaisuudet, joissa mennään tilaajan luo. Stand upissa taas ihmiset tulevat katsomaan esiintyjiä, kyseessä on siis julkinen keikka silloin. Ja aina ne odottavat jotain juttua heidän alastaan tai illan päähenkilöistä tms. Se on hajaannutetusti hanurista.

Näitä yksityiskeikkoja tekevät oikeastaan kaikki, koska niistä saa rahaa, joskus jopa käsittämättömän paljon. Ne voivat olla hyviä keikkoja, mutta erittäin stressaavia, koska ei tiedä milllaiset olosuhteet on luvassa. Ja olosuhteet ei saa olla kuin uima-allasbileissä, pikemminkin niiden tulis olla kuin elokuvissa, jossa on tarjoilu.Jotkut tykkäävät näistä keikoista enemmän kuin stand up -keikoista, joidenkin tyyli sopii niihinkin. Toisten ei. En tiedä kuinka on omani laita. Toisilla on ihan ok asenne näitä kemuja kohtaan ja annan pisteet niille siitä.

En ole kahteen vuoteen tehnyt yksityiskeikkoja. Se on onnekasta, että pystyy valitsemaan. Se on selkeä valinta, sillä vaatii munaa katsoa vierestä, kun kollegalla on varaa kolme kertaa enemmän. Mutta se tuntuu tosi hyvältä.

Tänään onnistuttiin. Pieni firma oli pakkautunut pieneen huoneeseen, jossa oli kaikki niin kuin komiikkakeikalla pitääkin. Hyvin meni. Silti tuli sen jälkeen Teemulle se tunne, mikä aikoinaan on kuluttanut mentaalivarantoja ehkä hieman liikaa: sellainen epämääräinen häpeänsekainen huoli siitä, että tykkäsivätköhän ne ja mitä jos joku loukkaantui. Siinä on se pieni ero nimittäin. Julkisella keikalla ei ole ongelma, jos joku närkästyy, mutta en minä halua yksityiskeikalla olla mikään ilonpilaaja, joka julistaa barrikaadilla niin, että naamat vääntyy pelonsekaiseen virneeseen, kunnes osastosihteeri oksentaa viineriinsä.

Ne tilaavat kuitenkin viihdettä, nauruja. Osaan kyllä olla viihdehemmo parhaasta päästä, mutta se tuntuu typerältä ajantuhlaukselta, jos samaan aikaan voisi hioa pienessä päässään pientä taideviestiään vieläkin tymäkämmäksi jossain muualla, kenties kotona.

No ei tästä jaksa enempää jauhaa. Asuntolaina sitä paitsi helpottaa tällaisten asioiden märehtimistä. Jos Nordealta kysytään, tee vain Teemu kaikki keikat mitkä saat. Saatana. Saatana.


Powered by Etomite CMS.