Keikkaraporttia 14

Vastikään synnyttäneet äidit, yhtykäämme! Olen liittynyt teidän tilastolliseen joukkoon synnytyksen jälkeen masentuneita mutta jollain tavalla onnellisia tuoreita äitejä.

Eilen kuvattiin dvd ja nyt heräsin krapulaisena, onttona ja yliväsyneenä liian aikaisin, vaikka olisin voinut nukkua siihen saakka että olympiatuli sammuu.

Miten meni? No voi nyt perseensuti kun osais vastata. Nopea tiivistys: se meni tarpeeksi hyvin, se meni dvd-hyvin.

Sitä ennen kelaamme kuitenkin nauhaa taaksepäin tällä viikolla.

 Hulk ja Smurffi Turussa

Torjantaina köröttelin Harri Lagströmin kanssa Turkuun S-osikselle, eli opiskelijaklubille tarjoilemaan Kyselytuntia nuorille. Tuli omat yliopistoaikaiset puuhastelut mieleen, sillä paikka ei ollut niin täynnä kun se voisi olla. Sitä tapahtuu siellä aina tasaisin väliajoin, koska kaikenmaailman kulttuurivastaavat vaihtuvat ja tiedottaminen jää kuulemma köykääseksi aina vaihdon jälkeen.

Oli kuitenkin tarpeeksi yleisöä ja hyvää sellaista olikin. Tuskin oon koskaan roudannut takahuoneesta lavalle mitään hauskaa esinettä, mutta nyt vein sinne jonkun nörtin jeesusteipistä käärimän roolipelipatukan, joka saattoi olla myös humanistinen mukaelma mellakkapampusta.

Harri roudasi yksipyöräisen, jonka rengas oli laitettu lukkoon lenkkilukolla. Hauskaa tuli.

Lavalla oli tosi rentoa ja oltiin hyviä. Molemmat onnistui ja yleisön kanssa oli lämmin yhteinen tunnelma. Selvät ja nuoret tyypit on Kyselytunnissa olleet parhaita yleisöjä omalla tavallaan. Yksi parhaista Kyselytunneista oli tämä.

Tuli vedettyä hatusta paljon matskua ja vietyä niin pitkälle joitakin ajatuksen veden päällä juoksutuksia että tuli hyvä mieli. Lavalla seikkaili keijuja, Tobleroneja, anaalimies, Lauri Porista, Hulk, Smurffi (jotka tekivät lapsen), Loiri joka oli syönyt Speden, Harrin lukemattomat täydellisestä foneettisesta lahjakkuudesta pursuavat imitaatiot sekä eturivin aistikas sairaanhoitajanainen, joka ei epäröinyt haluta ja saada ja ottaa huomiota ja käydä pissalla vartin välein.

Ja pakollisen ABC:n kautta kotiin. Siellä ei saanut ohutpohjaista pitsaa, koska ”salityöntekijä ei osaa pyörittää”. Voi herranjumala miten söpö lause. Jäi mieleen. Sitä tulen käyttämään jossain ihan varmasti. Siellä oli kokki ja kaikkea muuta ruokaa sai muttei ohutpohjaista pitsaa, koska Pahan peukalon byrokratia ja nokkeluuspokkeluus ei riitä siihen että loihdittais ihmisille ihmisten pitsaa. Hauskaa.

Korttitalo romahti

Perjantaina mulle soitettiin, että erään tyypin tuplabuukkauksen takia menisin Tampereen yo-teatteriin keikalle jo nyt eikä vasta huhtikuussa kuten on sovittu. Mikäs siinä, saisin testattua dvd-setin keston siellä.

Uin kilometrin ja puheluita oli sillä aikaa tullut neljä tuhatta. Eräs buukkaaja oli myynyt parikin klubia ympäri Suomea ja vahvistanut ne ostajalle muttei koomikoille, mikä tarkoittaa sitä että koomikot ovat ottaneet siihen jotain muuta keikkaa sitten.

Klubit päätettiin kuitenkin järjestää, mm. Koska Kankaanpäähän oli myyty 300 lippua etukäteen. Alkoi mieletön rumba, jonka aikana Suomessa soitettiin varmasti pari sataa puhelua ja lopulta kaikille, jotka menivät korvaamaan jotakuta, saatiin joku korvaamaan keikka jossakin.

Itse lähdin Kankaanpäähän ja Tampereelle meni joku muu. Mieletöntä säätöä mutta varttia vaille oltiin kaupungin torilla Joni Koivuniemen kanssa.

No eihän siellä ollut kuin ehkä 60 ihmistä pienehkössä baarissa, mutta nuori ja kiitollinen yleisö oli komiiikan nälissään valmiina. Oltiin luvattu että vedän pitkän keikan ja testaan dvd-setin, mutta olosuhteet eivät olleet niin herkulliset että olisin jaksanut sitä tehdä. Vedettiin normikeikat ja ajettiin yöllä pois.

Hyvä että otin perjantaille keikkaa, sillä se ilta oli  alun perin tyhjä. Sain tekemistä. Muuten olisin lonninut kotona tai jossain ja yrittänyt olla jännittämättä seuraavan päivän kuvausta liikaa.

Neljältä nukkumaan ja kymmeneltä ylös. Mieletön potku vatsaan heti kun heräsin. Makasin sängyssä puolitoista tuntia horroksessa ja kävin dvd- settini läpi. Sen jälkeen päätin olla miettimättä sitä enää lainkaan ja menin suihkuun.

Kylmää hikeä

Rankkoja nää dvd-jutut on. Jännittää monta päivää, miettii mitä juttuja vetää, saako yleisöä paikalle ja lopulta pää on niin moninkertaisesti kierroksilla ja paineessa ettei oikein osaa sanoa mitä tuli tehtyä ja miten.

Monta päivää nuppi on ollut turvoksissa. Biisilistan päätin keskiviikkona ja sen jälkeen olen kuumeisesti miettinyt tuleeko tarpeeksi porukkaa ja miten sitä saisi lisää. Tämä on ehdottomasti viimeinen kerta kun yritän haalia mihinkään tapahtumaan yleisöä köykäisin keinoin verrattain lyhyellä varoitusajalla. Vittu.

Muut tähän sarjaan tulevat koomikot kuvaavat dvd:nsä valmiilla klubilla, joka on siis normikeikka eikä sitä tapahtumaa tarvitse erikseen myydä. Sen kun vaan vie kamerat paikalle ja purkkiin. Mä olen kai ainoa, joka teki tätä varten järjestetyn keikan. Siinä on se etu että koska sitä on mainostettu taltiointikeikkana, yleisöä voidaan näyttää kuvissa toisin kuin sellaiselta keikalta, jonne tullessaan yleisö ei tiennyt kuvaamisesta.

Tulihan sitä porukkaa mutta tyhjiä tuoleja piti tilkitä muilla koomikoilla ja kavereilla. Siitä tulee vähän keinotekoinen olo, mutta sen oon oppinut että tätä se dvd:n tekeminen on. Nyt kuvattiin ihan kuitenkin kisapäivänä eli lauantaina eikä tiistaina tai maanantaina kuten jotkut joskus.

Koomikot ja yleisö aina jännittää kuvauksia ja tuskin kukaan ainakaan vielä Suomesssa on saanut oikein hyvää flow-keikkaa taltioitua. Siinä on aina ylimääräinen mailan puristaminen.

Vedin tunnin ja kymmenen minuuttia. Ajattelin, että onpahan sitten paljon mistä saksia kasaan tiukka paketti. Enpähän tiedä, en saanut flowta aikaiseksi, mikä ei yllättänyt ja ehkä puskin välillä, ehkä en. Kuuntelin yleisöä väärissä kohdissa ja siksi en tiedä oliko siellä meteliä tarpeeksi. Hyviä improvisoituja kohtia en muista, vaikka niitä oli.

Stressaantunut koomikon pää kuulee ja muistaa helpommin ne kohdat, jolloin oli suvantoa ja hiljaista. Yleisöön ei syntynyt minun, isännän eikä lämppärikoomikon aikana kuplivaa tunnelmaa. Se on näitä komiikan jumalien hommia. Ja varmasti siihen vaikutti se, että osa oli koomikoita, moni oli tuttuja ja muutama ystävä ja perheenjäsen.

Tämä ei ole haukkua vaan toteamusta. Kaikki sanoivat kyllä että hyvin meni ja kiitos keikasta ja encoren halu yleisössä oli vahva (eikä suunniteltu) mutta nyt on vain takki tyhjä. Sellaiset jutut, jotka yleensä toimivat, eivät oikein irronneet ja sitten vähemmän varmat kortit ponnistivat irtonaisemmin. Niinhän se menee aina, mutta tällaista keikkaa tulee mielessään suunniteltua liikaa ja sitten alkaa odottaa jotain tiettyä.

Eli siis mun ja yleisön mielessä eilinen keikka on täysin eri asia. Oon tyytyväinen, että se onnistui tarpeeksi hyvin ja siitä saa hyvä paketin kasaan. Tämä alakulo on projektikrapulaa ja aivojen palautumattomuutta. Perfektionistille kaikki on rankkaa. Ymmärrän joitakin taiteiljoita, jotka inhoavat ja hylkivät omia teoksiaan jälkikäteen.

Tänään menen joogaan

Pulssi hakkaa vielä sunnuntainakin aika kovaa.

Saan itse katsoa mitä siitä leikataan ja miten. Jännitys ei kuulemma näkynyt. Eihän se enää näillä kilometreillä kovin usein näy.

Ja aina kun keikkoja raportoin, teen sitä vain omasta näkökulmastani, mikä saattaa olla hyvin erilainen kuin vaikkapa yleisön. Joskus jos lavalla on yksinkertaisesti hyvä olla, siitä jää hyvä mieli, vaikka keikka olisi ihan vain perushyvä. Joskus todella hyvältäkin vaikuttavan keikan jälkeen jää paha mieli, koska lavalla ei ollut hyvä olla. Eilen ei ollut hyvä, mutta se on osa dvd-hommeleita.

Pitää kiittää Ida Grönlundia tapahtuman tuottamisesta, Joni Koivuniemeä ja JP Kangasta koomikoinnista, Vesa Raliota pyyteettömästä työstä Manalan herrana ja häärääjänä, kuvausryhmää ja yleisöä. DVD:n tuottajaa kiitän tietysti myös.

Vaikka jään varmasti loppuelämäkseni miettimään tätä asiaa: tuottaja haluaa myydä mun ja saman sarjan muut taltioinnit eräälle tv-kanavalle ja kanavan edustajat olivat katsomassa. He kuulemma halusivat tavata staran mutta ehdottomasti vasta keikan jälkeen. Elikäs olis pitänyt olla maskottina ja vähän edustaa. Mikäs siinä.

Sitä jään vain miettimään, että en nähnyt tuottajaa enkä tv-tyyppejä enää vilaukseltakaan enkä saanut mitään viestiä. Miksi? Olinko niitten mielestä huono vai olivatko ne niin kännissä että homma vain jäi. Tätä jään miettimään. Koko elämäni mietin sitä. Kiitti. Keu keu.

Powered by Etomite CMS.