Keikkaraporttia 20


Jyväskylästä kaikki on lähtenyt ja siellähän Teemun ydintä kutittaa ehkä tietyllä tavalla enemmän kuin muualla. Tällä kertaa ei ollut ylikierroksia, koska en jaksa välittää turhaan.

London, uusi paikka mulle. Tilana ihan ok, oikeastaan hyväkin. Se on niin iso, että tarvitaan paljon yleisöä jotta se olisi täynnä, ja kuten tiedämme, ainakin Suomessa ihmiset jäävät mieluusti taakse ja reunoille. Nyt yleisöä oli about 100 ja se oli oikein hyvä määrä.

Muuten kaikki toimi myös hyvin. Keikka alkoi hyvin ja olin rentona ja valmis tekemään suunnitelmaan poikkeuksia, joita sitten tarvittiinkin enemmän kuin pitkään aikaan.

Vähän Jyväskylässä miettii, että onko materiaali kulunutta, koska olen esiintynyt Seisomapaikkaklubilla joulukuussa 650:lle ihmiselle ja syyskuussa ainakin puoliksi samoilla matskuilla Down Town Stand up –festarilla samalle määrälle silmiä ja korvia.

No nyt tuskin oli sitä ongelmaa. Sieltä jäi mieleen innokaiden nuorten herrojen kööri, joka osallistui mielellään ja huuteli, oli touhukas ja tykkäsi puhua myös ehkä keskenään ja vähän kännykkään jipii.

Sehän oli aluksi hauskaa ja oli se pitkin keikkaakin, mutta monta pitkää hyvää juttua ne multa katkaisi kunnes portsari kävi varmistamassa että ovat lopun aikaa asiallisesti. Jätin jutun aina kesken ja aloitin uuden, jonka jouduin taas keskeyttämään.

Oon sen verran kypsynyt, kahdessakin mielessä, ettei niitten älämölö alkanut vituttamaan kovinkaan herkästi. Se on hyvä, silloin ei käytetä energiaa turhaan. Meillä oli enimmäkseen ihan hauskaa kommunikaatiota pitkin keikkaa. Juuri sen takia aikakäsitys menee sekaisin ja lopulta, vain muutaman varsinaisen jutun esittämisen jälkeen tulin olleeksi kehässä ehkä noin 50 min.

Vitutus on voimavara. Se on vahva tunne ja sellaisista saa aina intoa ja älyboostia keikalla. Siis vitutus siitä että joku häiritsee, vaikka ei edes tarkoita tehdä sitä, mutta kännissä ihminen on usein ääliö, se nyt vaan on fakta. Ne on hienoja hetkiä, kun mietokin vitutus antaa ylimääräisiä voimia ja uskallusta tehdä ja sanoa lavalla mitä vain.

Joskus jos jää tavallan jumiin häirikön kanssa, tulee annettua sille liikaa valtaa esityksessä, se on koomikon virhe. Joskus pitää vaan puhua päälle ja olla antamatta huomiota niin ne rauhoittuu. Kuten lapset ja juopot yleensäkin.

Joskus ei voi tietää, millä määrällä vittuilua tai muita kehotuksia se tajuaa hiljentyä. En voi sille mitään etten halua kilpailla yleisön huomiosta meluajien kanssa. Ja nykyään ei edes vituta oman setin puolesta vaan muun yleisön puolesta, siis niiden jotka haluais keskittyä ja nauttia koko rahalla.

Tuli huudettua asioita ulos ja esitettyä häiriköistä eräänlaista karikatyyriä leikkimällä pöydän päällä gorillaa, joka on mun miiminen bravuurini johtuen siitä että olen ketterä ja into kiipeilyyn on keskimääräistä kansalaista kovempi.

Keikka oli hyvä. Toivottavasti yleisölle ei jäänyt olo, että jotain jäi puuttumaan. Uskokaa pois, biisilista oli paljon toteutettua pitempi, mutta nyt tuli muuten tehtyä sitä tilannekomiikkaa, joka kai on just sitä. Missien mielestä kakkalehtien info-laatikoissa hauskaa on aina tilannekomiikka. Mitä helvettiä se on edes on?

Kollegat ja veli antoivat kommentteja, jotka kertovat keikasta ja tilanteestani yleensäkin:

-       ota jo se kivi kengästä niin on helpompi elää

-       oli melkoista vuodatusta, vähän niin kuin terapiaa

-       sulla ei ole lyhyitä vitsejä, joihin ei voi uskoa vaan puhetta asioista

-       tosi hyvä keikka oli

Erityismaininta Londonin portsarille, joka seurasi tilanteen ja merkistäni kävi puhumassa pojille.  Hän tuli vielä kysymään keikan jälkeen kohteliaasti että miten meni ja että pitäisikö jatkossa sopia koodistosta vastaavan tilanteen varalle. Pitäisi. Ja mahtavaa, että miestä kiinnosti näin paljon. Muutenkin henkilökunta oli hyvää.

Ja kyllä Jyväskylässä oli omanlaisensa hyvä stand up –meno taas. Nyt ei pidä luulla että lähdin pippeli otsassa kohti ruuhka-Suomea. En alkuunkaan. Mulla on vain giganttinen empatiakyky mitä muun yleisön viihtyvyyteen tulee.

 

P.S. jos mulla ei ole kivi kengässä, mistä mä sitten puhun. Komiikka syntyy siitä että reunoissa on säröjä ja oikeastaan syviä rotkoja, joiden seinämillä askelmat on limaisia. Toki eräs tavoite on vieläkin, erään jyväskyläläisen herrasmiehen ehdotuksesta, tehdä setti, joka perustuu positiivisuuteen ja iloon. En tiedä miten se on mahdollista mutta on se.

Asa ja Jätkäjätkät: ” on Bill Hicksi vittuilun tiedehappama”

 

 

 

Powered by Etomite CMS.