Keikkaraporttia 22 RUOTSI

Gratis popcorn! – kolme keikkaa Tukholmassa Jason Rousen vanavedessä

Eka keikka oli sunnuntain treeniklubilla. Sain kahdeksan minuuttia aikaa. Olin hermostunut ja tosi krapulainen ja en oikein osannut päättää kummalla kielellä vedän, mikä on todella helvetin tyhmää ja tyhmää.

Puhuin Nya vindarista, stereotypioista, ja kateudesta maidemme välillä sekä kiitin lopuksi avusta jota Svedut antoivat sodassa. Sain kehuja mutta on hankala sanoa uuden kielen ja maan hämmennyksen jälkeen itse miten meni. Hyvin, mutta kun vaan olis saanut suomeksi repiä siitä tilanteesta kaiken irti.

Toisaalta, mitä väliä miten siellä menee. No, kyllä sitä aina kuitenkin haluaa olla hyvä.

Illan aikana huomasin, että totta se on. Jos on joku maa, jossa suomalaisia katsotaan alta kulmain niin se on Ruotsi. Eivät toki tietenkään kaikki, mutta siellä halveksunnan makuun voi päästä, varsinkin jos sitä jollain tasola odottaa kuten mie.

Kehon kieli paljastaa oikeat fiilikset kohteliaan puheen takaa. Tuli pari niin ronskia selän kääntämistä, että huh huh. En tiedä mikä on Ruotsissa paras iskurepliikki, mutta huonoin on varmaankin tämä: Hey I am from Finland.

Kuten Jason sanoo, ”Finns are the Mexicans of Scandinavia”.

Maanantain keikka

Toka keikka meni paremmin. Nautin lavalla ja aktiivinen yleisö osallistui sen verran että varsinaisesti mun timantinkoville jutuille ei jäänyt paljoa aikaa. Lopetin taas hiljaiseen hämmennykseen, koska aika loppui.

Janne Westerlund kysyi, että miksi sekä minä että Jason lopetetaan hiljaiseen hämmennykseen. Lisäksi tuli kommentti että mulla oli siinä lopussa aika kovaa kritiikkiä Ruotsia kohtaan.

Eräs paikallinen koomikko kiitti, että sain hänet totaalisesti yllätettyä viimeisessä jutussa, joka kertoo siitä miten ruotsalaiset auttoivat sodassa mutta samalla kusivat sen varjolla suomalaisia silmään. Hähää. Olin ilkeä. Tai edistyksellinen ja rohkea, riippuu keneltä kysyy.

Janne Westerlund on menestynyt ruotsalainen koomikko, jonka äiti on suomalainen ja Janne on viettänyt lapsena tosi paljon aikaa Suomessa ja puhuu meidän kieltä jouhevasti. Kukaan ei ole niin mukava, avulias, kiltti, ystävällinen ja rento kuin Janne. Kiitos avusta, keikasta ja seurasta.

Janne on periaatteessa parempi kaveri kuin Pekka Jalava, mutta koska Janne asuu Ruotsissa, Pekka saa pitää kärkipaikan. Huh, olipa lähellä.

Kyllähän se Suomessakin joskus hämmentää kun joku tulee täysin odottamatta pyytämään nimmaria, mutta nyt piti oikein pitää pokkaa kun nuori mies hiipi Boulevardteaternin aulassa kynän kanssa mun pakeille ja pyysi nimmaria. Keu keu.

Meitsi niin breikkaa kohta. Kotiin tullessa eteisen lattialla oli ristikkolehti, jonka yhdessä ristikossa oli mun kuva pääkuvana. Se on merkki urapoliittisesta maanjäristyksestä.

Maanantain keikalla oli ilmaista popcornia. Ja sitä todella oli. Hauska juttu jolle  voi nauraa, mutta faktahan taitaa olla että ihminen äänestää primääritarpeidensa mukaan ja jos on nälkä niin mikäs siinä. 

Kopioidaan Suomeen

Maanantain shown alkupuolisko oli kykykisa, jossa kuusi täysin ensikertalaista veti kolme minuuttia kukin. Ne olivat siihen nähden käsittämättömän hyviä ja tarkkoja annetun ajan kanssa. Sellaista taitoa ja kuria ei Suomessa vaalita missään ja siihen pitäisi pyrkiä. Shown jälkeen niille annettiin takahuoneessa perusteellinen palaute ison pöydän ääressä.

Se on osa Janne Wesrlundin väylää. Kykykisasta ne nostaa parhaat niiden klubeille ja sitä kautta niiden buukkauslistoille ja jos mahdollista televisioon.

On The Rocksissa Helsingissä kukaan ei oikein anna palautetta ja sekä klubi että koomikonalut junnaavat paikallaan kunnes väsyvät. Heitä ei ohjata tarpeeksi ja hyvät saattavat päästä eteenpäin, jos joku kokeneempi koomikko sattuu käymään katsomassa. Kykykisa pitää kopioida Suomeen sellaisenaan. Siis paljon enemmän kommunikointia. Minä voin neuvoa.

Muu häsellys

Päivällä tiistaina olin Ruotsin Talentin kuvauksiassa katsomassa kun Janne Westerlundilla oli Suomi-hahmon kanssa keikka siellä ja takahuonehaastattelussa esitin sitten Seppo Ruotsalaisen manageria Helsingistä.

Ruotsissakin puhutaan paljon credistä. Eli uskottavuudesta silloin kun mietitään mennäänkö tekemään mitäänsanomattomia viihdeohjelmia ja mainoksia. Joka maassa on ne, jotka tekee hymyssäsuin miltei kaiken ja sitten on meitä Kymppitonniin suostuvia puolimurjottajia ja vieläpä täysmurjottajia, jotka eivät tee mitään.

Spoken word –mummo pääsi kisassa jatkoon. Vanha nainen kävi lavalla avautumassa spoken word –tyyliin. Hän sanoi että hän ”kritiserar allting”.

Kolmas keikka alkoi hyvin. Menin tiskille tilaamaan yhden pienen siiderin ja kävelintakahuoneeseen. Morjensta pöytää, jag skulle uppträda här i kväll! Aha, vem är du?

Eli Jason oli järkännyt tämänkin keikan, mutta siinä oli tullut jotain kommunikaatio-ongelmia ja niitten lava oli aivan täynnä. Olisin tilanteen mukaan ehkä päässyt esiintymään, mutta päätin etten tunge, koska liian pitkät illat on aivan perseestä.

Aluksi söi miestä, että tuli vesiperä (vattenback) mutta sitten pääsin nopeasti yli siitä. Onneksi se oli tämä keikka, joka ei toteutunut, koska paikka oli kolmesta paikasta huonoin ja ei se show tuntunut oikein irtoavan kattoon saakka.

Pari sidukkaa suuhun, yllättävän aikainen uni, aamulla Tunnelbanalla viuh viuh ja Finnair Helsinki-Vantaa. Illalla keikka Helsingissä.

Uusi sana suomen kieleen: Janne Westerlund käytti paljon sanaa hätäriimi, joka tarkoittaa huonoja kliseisiä riimejä esimerkiksi silloin kun tehdään joku simppeli huumorilaulu, parodia tai vastaava. Sana tulee ruotsin kielen sanasta nödrim ja jotain sinne päin.

Monestikin olisin reissun aikana halunnut käyttää suorittaminen-termiä puhuessani ihmisten kanssa, mutten keksinyt sopivaa sanaa ruotsiksi enkä englanniksi. Kansalainen ei voi tietää kaikkea.

Kiitos Ruotsi, kiitos Jason ja kiitos Janne. Reissu oli helvetin piristävä ja antoi intoa siihen, että tämähän on aika ainutlaatuista puuhaa kuitenkin.

 

Powered by Etomite CMS.