Keikkaraporttia 23

Oho, huh huh ja voe voe!

Istun hotelli Pyhätunturin huoneessa ja näppäilen näitä nappeja, koska se on urheilullisinta mihin pieni vartaloni juuri nyt pystyy. Viina. 

Voi olla että joku keikka on jäänyt raportoimatta, koska olen matkustanut tosi paljon koko ajan. Aivan, Tampereen Tomaateilla tein kolme keikkaa, jotka meni ok. Viimeinen oli isossa Pakkahuoneen salissa ja siellä jysähti hyvin, koska oli kiire junaan ja aikaa muutenkin vain 15 minuuttia, joten pistin tehotiivistyksen päälle ja silloinhan se toimi. Tyypillistä, että ikään kuin pääsee festivaalikuntoon aika festarin loppua kohden.

Rovaniemellä Comicossa puuhasin lavalla ensin noin 25 minuuttia ja tauon jälkeen noin 50. Viihdyin lavalla ja keikka meni hyvin. Paikka ja sen yleisö ovat aina myös arvostavia ja kivasti virkeitä.

Todella väsyneenä tai lomalta tulleena, kuten tällä kertaa, tulee tehtyä hyviä keikkoja. Kai siksi että rutiinit rikkoutuu ja on rento tai ei jaksa yrittää ja puristaa liikaa. Usko tai älä, laskettelin edeltävän viikon niin kovaa että menin ylikuntoon, pulssi hakkasi vikapäivänä niin ettei enää kyennyt laskemaan. Parempi niin kuin että koneisto olisi yskinyt ryyppäämisen takia.

Kyllä mä vaan tykkään kun saan vetää pitkään ja puuhata lavalla ja mennä harhaankin ja improvisoida ja lopulta pistää keikka nättiin pakettiin. Sain eräältä näyttelijältä kehuja joistakin esiintymiseni tavoista, joita en jaksa tässä alkaa purkamaan mutta mikä siis lämmitti sydäntä paljon. Kiitti.

Hämeenlinnassa keskellä kehää

Tawastia Bank on baari jossa on kerran kuussa ilmainen stand up -show. Mä olen käynyt siellä muutama vuosi sitten muiden muassa mutta nyt menin taas, koska luulin että tarvin sen rahan. Älkääkä ottako tätä väärin tuottajat, yleisö tai ravintoloitsija: nyt muistin miksen ole mennyt sinne muutamaan vuoteen. Se ei ole mun paikkani, ehkä.

Seison keskellä baaria ja yleisö seisoo todella lähellä tai istuu. Paikka on tupaten täynnä ja olo on kuin jouluryysiksessä Prismassa.Yleisö on hyvällä tuulella ja tullut stand upista nauttimaan. Kauniita ihmisiä ja mikä tärkeintä, joku joka tunsi Jyrki Louhen henkilökohtaisesti. Louhihan on siis SM-Liigan arvokkain pelaaja B-pisteen sisässä.

Tää voi tuntua nyyhkyltä ylianalysoinnilta, mutta koomikon näkökulmasta nää kaikki pienet asiat lisäävät isosti kauhukerrointa tai epävarmuutta tai päinvastoin luottamusta voimaan.

Siellä on monia yleisöjä, jotka elävät omaa elämäänsä ja rytmiään. Ei tiedä kenelle esiintyä. Ei uskalla tehdä hidasta ja intensiivistä tauoilla, koska pelkää milloin joku vierestä vessaan kävelevä rikkoo sen. Energia tai iso liike ei onnistu kun kaikki eivät todellakaan näe. Nauruja, jos niitä oli, en kuule kovin hyvin ja kukaan ei taputa joko siksi että niillä on lasit kädessä tai sitten eivät arvosta. Joku seisoo takana ja vittuilee, hyvällä tosin.

Se on teatterikeikan vastakohta. Voin kuvitella, miten joku muu, esimerkiksi Niko Kivelä murskaa sellaisen paikan omalla tyylillään ja yleisön suusta pulppuaa valkoista vaahtoa. En siis tiedä miten se meni. Höpötin vain paljon kun en uskaltanut olla paljon hiljaa, olin liian nopea ja siksi jutuista jäi hyviä osia pois. Se oli höpötyskeikka, mikä on varmasti hyväkin. Päässä oli kieroutta sopivasti. No, mutta kävin. Hämeenlinna on kyllä stand up -kaupunki. Ne tietää.

Joku kehui lopuksi keikkaa ohi mennessään, mutta itse ei siltä tuntunut. 

Mä oon juopotellut viime aikoina liikaa. Se pitää rentona ja sopivan välinpitämättömänä, mutta kuluttaa ihmistä kuten tiedämme. Tänään olen antanut itselleni luvan juopua miedosti viimeisen kerran ehkäpä kuukauteen tai jotain. Eli puhdistautumista luvassa. Saa nähdä tuleeko keikoista pingottuneita ja masentuneita, koska alan yrittää liikaa. Tuskin, koska on kevät.

Tänään on keikka Pyhällä illalla Zaanin kanssa. Olosuhteet ovat vähemmän teatterimaiset, mutta paikka on kuitenkin aika hyvä ja mulle sopivampi kuin Hämeenlinnassa. Saa nähdä.

En jaksa lasketella enää. Sitä paitsi on mulla kakkahätä nyt.



Powered by Etomite CMS.