Keikkaraporttia 26

Kuumaa tuhkaa

Kolme keikkaa viime viikolla. Niistä piti olla paljon kirjoitettavaa, mutta nyt ei muistu mieleen muuta kuin tärkeimmät. Eli hyvä, siis tiivistäminen on jo tapahtunut.

Alkuviikosta olin editoimassa eli leikkauttamassa syksyllä ilmestyvää DVD:tä. Sitä 75 minuuttista pätkää tuli vievattua edestakaisin ja samalla opin. Jos jaksaa ja on motivaatiota ja taiteilijaa kiinnostaa kehittyminen, kannattaa katsoa omia keikkoja ruudulta.

Oon viime aikoina, ainakin vuoden aikana, katsonut liian vähän. Siinä oppii tiivistämään. Tuon DVD-keikan katsomisen takia loppuviikon keikoilla sain ahaa-elämyksiä siitä, että paremminkin voin tehdä ja helposti.

Alkoi vituttaa; pitääkö tehdä DVD vain tajutakseen, että esittää juttujaan löysästi?

Onneksi saatiin leikattua tiiviimmäksi sitä matskua levylle ja osan pystyi jättämään pois. Tulos: 50 minuuttia pienen piirin puhetta salilliselle puolituttuja, sukulaisia, koomikoita ja ihan oikeita tuntemattomia yleisön edustajia.

Toisaalta, live-keikkoja ajatellen, mun tyyliin kuuluu tietynlainen löysyys kai, mikä tuo toivottavasti jotain aitouden tunnetta. Ja tulee oltua löysä, rönsyilevä ja joskus liian pitkästi pohjustava. Se johtuu laiskuudesta, mutta myös siitä, että sitä uutta matskua tulee repertoaariin kuitenkin koko ajan.

KOE KOKEMÄKI

Kävin Kokemäellä keikalla keskiviikkona. Hienoa, että niin pienessä paikassa on säännöllinen klubi, hieno tila, henkilökunnalla  myötäkarvaan asenne ja oikein monenkirjava ja hyvä yleisö.

Raskas viikko muiden töiden takia näkyy hyvässä ja huonossa. Ylimääräistä energiaa ei ole, mikä ehkäisee taas sitä yli-intoa, mutta ehkäisee se myös ehkä jotain muutakin.

Hyvä keikka kaiken kaikkiaan. Ei siitä muuta osaa sano.

TEERENPELI TRE

Torjantaina körötin Tampereelle, jossa taas hieman uusittu Teerenpeli odotti hienoinen parannuksineen. Nyt on entistäkin paremmin komediatila kohdillaan.

Siellä myös lavaolo on muuttunut. Sitä sanoivat kaikki esiintyvät. Eli akustiikasta lienee johtuva se, ettei show kuulu ja tunnu lavalle saakka. Yleisöä ei myöskään ollut kaukalon täydeltä, mutta tarpeeksi kylläkin. Tuollaisessa lavaolossa saattaa mennä kokemattomamman pasma väärään kurkkuun. Meillä ei mennyt.

Yritin ajankohtaisia juttuja hieman ja muuten puhuin aika väljästi biisilistaan nojaten. Ihmisillä oli hampaat esillä ja vedin peruskeikan. Taas kerran, jos salissa on hiljaista ja intensiivinen tunnelma, ei voi tietää onko se hyvää vai huonoa hiljaisuutta. Sitä ei koskaan saa minkään keikan jälkeen tietää. Siihen epävarmuuteen käytämme päihteitä.

Ja jos joku haluaa tietää jotain tekniikasta, ajankohtaisimmista koomikoista tai polkupyöristä, kannattaa kysyä Jussi Simolalta. Siinä on innokas ihminen. Ja äitynyt sitä paitsi oikein tomeraksi naurumaakariksi.

VAASAAN JUNALLA

Koska ei lento lennä, myös kansanedustajat ja muut tottumattomat joutuvat istumaan polvet suussa VR:n loosiravintolavaunussa. Miten ne kestää.

Tuhkaperjantai vei meidät siis junaan. Ritz on hieno paikka ja yleisöä oli paljon vaikkei täydestä salista voidakaan puhua.

Oma keikka jäi harmittamaan. Ja kun sitä kollegoiden kera analysoimme, lopputulokseksi tuli se, että omassa päässä olin päästänyt odotukset ja panokset kasvamaan amatöörimäisen korkealle. Eli että se oli oikeasti hyvä keikka mutta ei se siltä tuntunut. Niin se menee.

Ei vain pitäisi välittää yhtään. Että yrittäisin vain just sen verran että selviää, niin silloin tulee ne hyvät ja aidot luennot. Yleisöpalautteen perusteella siis kaikki hyvin.

Ei muuta. Jos tekee töitä kehittyäkseen, kehittyy työssään. Jos tekee vain työnsä eikä treenaa vapaa-ajalla, kehittyy myös jonkin verran, mutta riittääkö se.

Tällä hetkellä se riittää. Hähää. Huomenna voi liukastua ja kuolla.

Ja sitä paitsi. Tämä lakkojen ja tuhkan aiheuttama poikkeustila on todella piristävää. On ilmassa talkoohenkeä. Ehkä moni tajuaa ettei todellakaan tarvi.

Mutta mutta kuka korvaa tuhkan aiheuttamat vahingot? Kuka korvaa herranjumala?

No Jeesus tai Elvis korvaa.

 

 

 

Powered by Etomite CMS.