Keikkaraporttia 27

Kotka

Viime viikolla körötin Harri Lagströmin, Suomen parhaan stand up –koomikon kanssa lepakkonaiselta lainatulla supermobiililla tekemään Kyselytuntia, joka on se ”erilainen formaatti”.

Kyselytuntihan on yleisöstä kiinni siinä missä koomikon iskukyvystäkin. Ei odotettu liikoja, koska se on teatterisalissa keskellä viikkoa, ja lopuksi kaikki lähtisivät selvin päin kotiin.

Se meni hyvin. Tuli hyvä mieli, etten sanoisi parhaita k-tunteja vähään aikaan. Erityisesti yleisö oli hyvä, kaikki oli juonessa mukana ja kysymykset oli hyviä, showta ruokkivia eikä nenäkkäitä yrityksiä pudottaa koomikko. Ja näistä syistä oltiin mekin ihan iskussa.

Sain yleisössä olleelta FAcebookissa palautetta että kyselytunti oli jäätävä, huonossa mielessä. Se on yllättävää, koska show oli mielestäni hyvä.

Onkin tullut mietittyä, että  jos ei tajua tai hyväksy formaattia niin se voi olla melko lailla kivuliasta katseltavaa. Tai jos odotukset ovat jotain mitä show ei alkuunkaan ole.

Samanlaista palautetta tuli välikäsien kautta Helsingin Bellyn Kyselytunnista, jossa ei ollut ihmisiä juurikaan ja meno hieman vaisu. Paikan portsari oli sanonut koomikoiden olleen ihan helvetin hyviä, mutta yleisö ei vaan tajunnut. Aina ei mene yksiin.

Tosin, ei voi yleisöä syyttää. Oli hyvä saada hyvin annettua palautetta siis Kotkan jälkeen siis siis. Kiitos kaikille.

Hyvinge

Hyvinkään Ale Pub ei nimenä nosta odotuksia ja muilta koomikoilta oli kuultu taas nihkeitä tarinoita. No eihän se unelmatila ole, mutta kun Lagströmin kanssa polkaisee paikalle, jossa on arvostava yleisö ja mikrofoni niin eihän se huonosti voi mennä.

Minä aloitin ja olin rento ja hyvin läsnä. Siitä Teemu sulle pisteet. Olin kyllä hauskakin, kun improvisoin tilanteesta ja paikasta jotain jänskää. Ajatuksissani olin vähän niin kuin MC, joka tekee tuvan tuhkattomaksi, jotta Harri voipi sitten pyyhkiä yleisöä turpaan huolella.

Ja näinhän se meni. Harri oli tosi hyvä. Tiukka setti, joka ei jätttänyt tilaa arvelluttavasti päihtyneelle intohuutelijalle, otti valtaansa huurteisimmankin takanurkan, josta kuului isoja nauruja. Samoin pelikoneiden ja muiden houkuttimien ääreltä alkoi minuutti minuutilta hiipiä uusia naamoja lähemmäs Harria kuuntelemaan lisää. Hyvä juttu toimii noin parhaimmillaan. Aloittelevat koomikot, teille vinkki: käykää katsomassa muitakin koomikoita kuin On The Rocksissa. Esimerkiksi Harria. Helvetin moni ei vielä tiedä, että "Suomessakin tehdään tällaista".  Keskinkertainen media kun ei ole kiinnostunut mistään.

Yo-talo

Tampereen yo-talo on mun suosikkipaikkoja. Siellä on usein mennyt hyvin ja sehän ruokkii aina seuraavia keikkoja samassa paikassa. Yleisö on kuin Seisomapaikkaklubilla Jyväskylässä, mutta ilman sitä lisätäpinää mikä mulle siellä tulee.

Yo-talolla uskaltaa olla oma itsensä ja päästää irti. Se johtuu siitä, että uskallan uskoa, että ainakin muutama on tullut katsomaan juuri minua. Aika harvoin sitä uskaltaa tehdä.

Nyt siellä oli yleisöä hyvin taas ja keikasta tuli hyvä. Ainakin itse tykkäsin. Tuli sekoiltua ja improvisoitua. Nivunen venähti kun tein jotain halpaa ja seksististä juttua nuoren naisen ollessa aiheena eturivissä.

Ite viihdyin niin perhanan hyvin, että toivon sen tarttuneen myös yleisöön. Menin kyllä tällä hetkellä käytössä oleviin vakiojuttuihin, mutta jokaiseen ihan omaa kautta ja uudella tavalla. Niin että jutun tärkeimmät pointit tulivat kyllä esille niin kuin aina muulloinkin, mutta tie pointtiin ja punclineen oli eriskummallisen routainen ja kukkainen kevään kunniaksi.

Hieno päätös viikolle. Kiitti kaikille, jotka kävitte katsomassa livenä stand upia.

 

Powered by Etomite CMS.