Kuinka häälahja hankitaan.

Veli meni eilen naimisiin. Häät olivat loistavat ja kaikki meni kuten pitikin. Olin toinen bestmaneista. Häälahjaksi olin hankkinut taikuri JP Pirisen esiintymään. 

Mutta oli minulla antaa toinenkin lahja hääparille. Mitä siis tapahtui häitä edellisenä iltana viittä vaille yhdeksän kun olin lähdössä Kivelän Nikon luokse saunaan?

Lähdin hikisenä urheilukamppeissa polkupyörällä pihasta, josta en kuitenkaan päässyt edes tielle kun humalainen nainen pysäytti ja pyysi apua. Känninen motoriikka viittoili katsomaan oikealle, missä näin paskaisen pakettiauton Ruotsin kilvissä. Nainen sanoi, että rengas meni rikki ja tällä miehellä, joka ähräsi jotain sivuoven luona, oli selkä heikkona.

Lisäksi nainen alensi elosteluaan kuiskaukseksi ja artikuloi alkoholikirjakielellä minulle, että hän, tämä mies nähkääs, oli siis romani. Vai niin, ajattelin ja menin paikalle, tiedustelin tilanteen, totesin sen asialliseksi ja aloin hommiin.

Nainen valitti katkennutta kättä ja murtunutta olkapäätä (ne olivat täysin toimintakykyiset) ja vittuili ylipäänsä kaikelle ja kaikille paitsi mulle. Ehta valkolaisnainen ulosteli romaneja herjaavia iskulauseita aina kuin pieni ja pyöreä iäkäs romanimies, herttainen kuin mikä, oli auton toisella puolella kuuloetäisyyden ulkokehällä. Heidän tarinansa haluaisin kuulla.

Ährättiin ja käännettiin, tunkin korkeus ei riittänyt aluksi ja käsijarrukin oli jäänyt vetämättä, joten koko rakennelma ryöstäytyi myös alamäkiajoon hetkeksi, mutta koska olin alkuillan treenistä vielä lämpimänä ja kärppänä kuin kärppä, yhdessä herran kanssa lopulta rakensimme tilanteesta, niillä välineillä mitä pakusta löytyi, onnistuneen renkaanvaihdon. 

Pultteja kiristäessäni mies puhkui kiitollisuuttaan ja sitä kuinka hyvä ihminen minä olin ja eritoten ilmoitti, että tämä myös tullaan palkitsemaan. Ja hyvin!

Tunkin paineita laskiessani tuli kysymys: oletko naimisissa.

Kerroin että veli menee huomenna, ja että sitä lähemmäs en toistaiseksi ole vielä päässyt.

Onko veljelle häälahjaa, jatkui napakka tiedustelu, jonka äänessä oli torikauppiasmaista ylpeyttä jo ripaus.

On, vastasin.

Onko morsiamelle?

Eipä taida olla, vastasin, siis valehtelin, koska tottakai halusin antaa miehelle mahdollisuuden antaa palkkionsa, jota ilmiselvästi pakun uumenista parhaillaan kalasteli.

No nyt on lahja, ja vielä molemmille, mies riemastui ja kääntyi kannoillaan minua kohti käsissään kaksi kellokoteloa. Molemmille kellot. Jumaliste, ajattelin. Täydellistä.

Että siitä vaan kun ottaa kellolaput irti niin ne alkavat heti nakuttaa. Ja sitten se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, kuten muutamaa päivää aikaisemmin samassa pihassa oli tullut se ukkosmyrsky, joka jäi mieliin. Ilmoitus sellaisella ammattiylpeydellä, jota ei kuule Key Account Managerin suusta koskaan:

Niillä kelloilla on kolmen vuoden takuu!

Mitäpä siihen lisäät. Nyt ukko ylijumala siunasi Teemun osalta tulevaa hääjuhlaa oikein isolla kädellä. Sain ylimääräiset häälahjat, jotka voisin lahjoittaa pienenä ohjelmanumerona ja kertoa tarinan tapahtuneesta. Nainen vielä muistutti, että laput vaan irti niin heti toimii. Sitten reppu selkään, pyörä alle ja öljystä mustat rystyset edellä metroasemalle.

Kannatti auttaa. Juuri ennen kuin nainen pysäytti minut, joku toinen mies kieltäytyi.

 

P.S. Tarina toimi häissä hyvin. Nyt niillä on kellot. Sanoin, että jos jostain syystä avioliitto kariutuu seuraavan kolmen vuoden aikana, lohtua ja toivoa antaa varmasti siinä tilanteessa se tieto, että niillä kelloilla on kolmen vuoden takuu.


Powered by Etomite CMS.