Keikkaraporttia 35

Olin Mikkelissä. Eturivissä oli joku mies humalassa ja osallistui. En vittuillu, juttelin sille vain, kevyttä piikittelyä puolin ja toisin. Mies istui pyörätuolissa. Vedin jotain juttua tyyliin, sulta tulee niin hyviä juttuja sieltä, että voisit tulla lavalle, jos tänne olis ramppi.

Ekaa kertaa vastaavanlaisessa tilanteessa en vain yhtään miettinyt, mitä sille sanon. Eli siis unohdin pyörätuolin ja puhuin vain sille päälle. Mun mielestä se on oikein. Että puhuu ihmiselle eikä sen ominaisuuksille hä?

Tästä sitten joku tuli, ihan asiallisesti kylläkin, summaamaan keikan jälkeen. Tai sanoi että se oli siinä rajoilla mitä sanoin eturivin sankarille.

En mä vittuillu sille pyörätuolimiehelle. Mutta normaalit, tuntemattomat ihmiset loukkaantuu vammaisten puolesta. Heidän argumenttinsa on luultavasti se, että ei vammaisista saa tehdä pilkkaa.

No ensinnäkin, ikään kuin huumori olis aina pilkkaa. Ja toiseksi, eikö kaikkien jeesustelijoiden ajatus olekin kai sitten se, että jokainen on saman arvoinen ja jokaista pitää kunnioittaa?

Jos näin on,  eikö jeesustelija ole sitten se, joka asettaa vammaisen eriarvoiseen asemaan julistamalla että he ovat niin erikoisia, herkkiä tai kovia kokeneita tai mitälie ettei heistä saa tehdä huumoria eikä heille saa naljailla? Huumorikielto tekee vammaisista vammaisempia.

Mitä pitäisi tehdä sitten, sääliä heitä ja hyssytellä? Varsinkin siinä tapauksessa kun vammaisilla tuntuu olevan täysin muitten veroinen oikeus olla keikoilla äänessä.

Eräänkin kollegan keikan alussa pimeästä yleisöstä kuului, että älä vittuile mulle, oon vammainen. No todellakin silloin vittuillaan. Mutta ulkopuoliset ne on niitä, jotka sellaisesta ottaa nokkiinsa.

 

Toinen hauska juttu.

 

Kun puhuu talvisodasta, humaltuneet miehet ottavat sen tosissaan. Eivät tietenkään kuuntele pointtia, vaan taas tapahtuu niin, että jos ottaa aiheen puheeksi, se on yhtä kuin pilkkaisi sitä. Tunnekuohu syrjäyttää älyn.

On sieltä jo ennenkin huudeltu, mutta nyt tultiin lavan eteen uhoamaan. Olis pitänyt istua alas ja jutella. Miten hienoa oli, että olin juuri aikaisemmin sillä keikalla haukkunut alkoholin. Nimittäin ei se talvisota-aihe sitä siihen lavan eteen tuonut aggressio silmissään. Ei, se oli alkoholi. Sanon vanhan totuuden taas, olisko yleislääke kannabis herättänyt vihan tässä ystävässämme?

Tulkaa kattoo keikkoja?


Powered by Etomite CMS.