Ilmaisia lippuja meilillä

Minä bruukasin pitää Facebookissa älämölöä niin että suorastaan juoksin väkijoukkoon juuri muoveista raavittu mellakkakypärä päässä ja kilven ihmisläheinen kylki edellä julistaen ällösti uusliberalistista mussutusta muistuttavalla tavalla, että nyt olis joitakuita ilmaisia hyödykkeitä tarjolla. 

Miten niin ja mikä koira siinä oli haudattuna? Ja eritoten, ei noin voi kirjoittaa?

Julistin siellä useille keikoille ilmaisia lippuja saatavaksi nopeimmille ja halukkaille, koska se oli kätevämpää kuin kätteleminen. Nyt lopetin Facebookin tuijottamisen ja alan tosipäissäni silmäilemään ympärilleni ja huomaamaan, että kosahdus tulee ja sitä ennen pitää ostaa vielä yhdet saakelin päheet housut.

Asiaan: jatkan ilmaislippujen lahjoittamista kelle tahansa, toivottavasti tuntemattomille ihmisille, jotka eivät ole koskaan nähneet livenä. Tai jopa sellaisille, jotka vihaavat stand upia tai sellaisille, jotka pitävät kynsitulia Lidlin läheisyydessä. Tai mikä parasta, olisi hienointa antaa liput jollekin romanikerjäläiselle. Heillä kun on aina Juhla Mokka -mukit. Eikä se ole sattumaa.

Joitakin vuosia vielä menee, että alan uneksia kantaväestöön kuuluvan kerjäläisen lahjomisesta lipuilla. Heitä en ole vielä nähnyt kovin paljon, mutta jahka kerään arjesta näköhavaintoja vielä jonkin aikaa, muodostan stetsonkompuutteriini kutakuinkin keskiverron ja keskinkertaisen näköismukaelman uuden ajan Suomi-kerjäläisestä. Sitten tunnistan hänet ja vien katsomaan komiikkaa, jossa pääosin puhutaan sellaisista televisio-ohjelmista, joista sillä hahmolla ei ole hajuakaan, ei yhtään aistiärsykettä enempää kuin hänellä on hajua siitä, miten tässä kaikessa näin pääsi käymään.

No, jos ja toivottavasti kun joku haluaa liput jollekin minun keikalleni, ottakoon yhteyttä sähköpostilla. Se on etusivulla ja sen voi sieltä kopioida ja liittää oman sähköpostiohjelman osoitekenttään ja antaa läppärin laulaa. Kärkevimmät soturit voivat kokeilla sitä, että katsoo sen meiliosoitteen silmillään ja ulkoamuistaa sen ja sitten latoo puolipuutteellisella kymmensormijärjestelmällään sen ihan tosta vaan osoitekenttään ja antaa asian louskuttaa eteenpäin.

Kaksi lippua keikkaa kohti. En varmasti lupaa joka keikalle lippuja, koska joskus voi olla jotain omituista tiukkuutta. Tai sitten sitä, että joku entinen nuori haluaa nauraa synnytysten välissä ja varaa minulta ne liput jo kahdeksan kuukautta etukäteen. Niinhän kunnon aikuinen tekee. Ja sitten se menee eläkkeelle.

Ja suosittelen sisseille: menkää katsomaan komiikkaa, tai siis tulkaa, sellaiseen paikkaan, jossa ette ole ennen ollut ja joka vähän pelottaa, koska ei voi tietää onko ovelle vievä ramppi hiekotettu, vaikka et olekaan vammainen. Ja ottakaan vastaan myös muut kuin ne, jotka kaikki tietää. Siis koomikoista. Astukaa epämukavuusalueelle. Niin tekee myös hevonen, joka yrittää siittää kettua.

Powered by Etomite CMS.