Olin Jyväskylän iskussa

Hei. 

Olin Jyväskylässä veljeni luona. Illan ohjelmaksi oli noheva melkein maisteri veljeni nostanut listalle kaksi vaihtoehtoa. Joko menisimme katsomaan Mestiksen eli toiseksi korkeimman sarjatason jääkiekkoa. Pelissä olivat Jyp Akatemia ja Turun Toverit vastakkain ja vetonauloja jääkiekkokiihotus yleensä sekä Juhani Tammisen kahviahdettu suupersoona.

Toisena vaihtoehtona oli kirjaston pienessä luentosalissa tarjolla ollut Äärioikeisto Suomessa -kirjan esittelytilaisuus, ja lisäksi tilaisuudessa oli tarkoitus keskustella. Ihan kiinnostava aihe ja vetonaulaksi veljeni, siis ihan kohta yhteiskuntatieteiden maisteri, ilmoitti Vasemmistonuorten puheenjohtaja Li Anderssonin, koska tämä on kuulema "kuuma".

Ärsyttävä amerikanismi kuuma tarkoittaa kasinovuosina syntyneiden nuorten puhekielessä hyvännäköistä mimmiä. Ja sellaiset mimmit ovat aina kiinnostavampia kuin Juhani Tamminen, joka ei ole niin hyvännäköinen.

Hot Li

Menimme kirjastolla eturiviin ja sali tuli täyteen. Tilaisuus alkoi ja Li oli kuuma. Tarjosin vieressä istuneille suklaata ja kuuntelin Lin ja Mikael Brunilan alustusta. Ihailen nuoria. Ihailen älykkäitä ihmisiä. Ja siihen kun lisätään vielä, että he ovat kuumia suomenruotsalaisia, Tammisen pistemäärä jatkoi hupenemistaan.

Sitten räsähti. Luulin, että seinustalla pöydillä istuneet ihmiset putosivat pöydältä, mutta sitten jymähti ovea vasten jotain ja kuului lasin hajoamista.

Koko söpö nuorisolauma havahtui, mutta puhetta yritettiin jatkaa. Sitten järjestysmies, nuori mies, jolla en ainakaan nähnyt mitään merkkiä virallisesta järjestysmiehuudestä tuli sisään ja sanoi, että patriootit iskivät. He rikkoivat pulloja, löivät tätä miestä naamaan ja toista oli puukotettu. Käskettiin pysyä sisällä ja myös toisella seinällä ollut ovi lukittiin. Toki muutamat salissa olleet kuvaajat lähtivät varaoven kautta toiveinaan päästä kuvaamaan tapahtunutta tai tapahtuvaa. 

Järjestysmies tuli vielä sanomaan, että poliisi on soitettu ja vahtimestari on paikalla ja että tekijät on tunnistettu. Tilaisuuden juontaja ja luennoitsijat korostivat pariin otteeseen, että paikalta lähdetään sitten lopuksi isoissa porukoissa turvallisuuden takia.

Itse mietin koko ajan, että mitä jos joudun tappeluun. En ole tappelija. Järkevintä on juosta karkuun, varsinkin jos on puukkoja ilmassa, mutta minun tyhmänylpeä karkuunjuoksukiintiöni on melko täynnä, joten saattaisin olla uhkarohkea ja kohdata hyökkääjät ja huutaa ja raivota ja hakata paloiksi.

Jälkikäteen tuli mieleen, että miksi kukaan toistaisi rikoksensa heti samassa paikassa samalla tavalla. Sehän on tyhmää. Jos WTC-iskujen jälkeen kiristettiin turvatoimia, sehän oli käytännössä turhaa, koska ei kai nyt sama tekijä yrittäisi heti aamulla samaa uudestaan. Välittömät turvatoimet lienevät ihmisten rauhoittamista varten.

No, päätin, että lähden sitten lopuksi ryhmissä pois. Tajusin olevani keskellä poliittista ja yhteiskunnallista ylikiehuntaa. Pelottavaa ja jännää. Kaikilla oli kännykkä esillä.

Alustuksia jatkettiin ja minulla sekä alustajilla ajatus katkeili mutta senhän ymmärsi. Asia oli todella mielenkiintoista ja alustajat maltillisesti esiintyviä, asiassa pysyviä ja asiansa osaavia. Paljonkohan Tammisen peli oli tässä vaiheessa.

Arviolta puoli tuntia tapahtuneen jälkeen veljeni näytti kännykästä ensimmäistä uutista. Sitä se nykyään on; saatoimme salissa istua ja lukea uutisista miten meillä menee. Sehän on sama kuin synnytyssalissa tapahtuisi synnytys ja heti synnytyksen jälkeen joku ulkopuolinen toisi käytävältä lapun, jossa lukee että terve tyttö tuli, 4456 grammaa ja 50 senttimetriä, vaikka vauva korisisi vielä verisenä äidin sylissä ja napanuorassa kiinni.

Kirjastossako tylsää?

Tietoni pohjautuvat siihen, mitä itse näin ja kuulin sekä lehtitietoihin ja siihen mitä myöhemmin muut paikallaolleet enemmän tai vähemmän aktiiviset paikalliset vassarinuoret baarissa minulle kertoivat. Kolme patrioottia (patriootti.com) olivat yrittäneet tulla sisälle saliin. Heillä oli puukkoja, kassi pulloja sekä ainakin jollakin tai joillakin luoviliivit ja hitsauslasit. Eli naamioituminen ja varustautuminen oli mietitty. Harmi, että Kummeli ei enää tuu.

Lopulta lähdimme ulos. Sali ja sen edusta parveili lehdistöä ja poliisit olivat paikalla. Lähdimme porukalla vasemmistohenkiseen kulttuuribaari Vakiopaineeseen. Baari tuli pian täyteen. Jossain vaiheessa tuttu mies tiskin takaa keräili laseja ulkovaatetus päällä. Hänet kuulema soitettiin paikalle, kun rauhoittavien tuoppien ja viinimukillisten menekki yllätti baarin valmiuden peruspliisuna keskiviikkoiltana. Ehdotin, että lähettävät kassalaskelman tästä illasta kiitokseksi heille, jotka iskun tekijöiksi ilmoittautuvat tai jotka sellaisiksi todetaan.

Jälkitilojen perusteella näin vuorokautta myöhemmin voin sanoa sen, että jos tuollaisen järkytyksen jälkeen pitää juoda noin paljon viiniä ja olutta niin alan pikkuhiljaa ymmärtää, että sotien jälkeen maistui viina.

Tosimies on tosimies

Kollegani on osuvasti kysynyt, että tiedätkö yhtään oikeistoälykköä. Minä kysyn, että miltä näyttäisi vasemmiston isku vaikkapa äärioikeistolaisten voimaharjoitteluleirille? Ajaisivatko he polkupyörillä penkkipunnerruksen ja kahvakuulailijoiden välittömään läheisyyteen ja jalkautuisivat jakaen yllättyneille vapaustaistelijoille luomuteetä viillonkestävistä kierrätysmukeista?

Väkivalta ei ole politiikkaa. Mitä jos iskijät olisivat päässeet sisälle saliin? En usko, että he olisivat pyytäneet anteeksi että ovat myöhässä ja sen jälkeen ottaneet viittaamalla osaa keskusteluun esittämällä taiten jäsennellyt huolensa suomalaisten kansan ja kulttuurin kokemista uhkista. Onneksi eivät päässeet.

Kaksi hyvin eri asiaa kohtasivat; akateeminen keskustelu samanmielisten ja muiden uteilaiden kesken sai tuta lähinnä toiseen potenssiin nostetulta koulukiusaamiselta vaikuttaneen hyökkäyksen.

Tosimies ottaisi osaa keskusteluun, jos on jotain sanottavaa. Tositosimies hakeutuu poliittiseen tehtävään, jos haluaa huomiota. Tositositosimies hankkii mielettömän suuren omaisuuden ja sen avulla hakeutuu aikuisten piireihin, joissa oikeasti vaikutetaan. 

Se että kolme asemiestä iskee lähinnä nuorista opiskelijatytöistä ja -pojista koostuvaan kirjastokeskusteluun on sama kuin joku paskahousu ajaisi mönkijällä keskelle vauvauintia. Kohtalaisen tarpeetonta ja raukkamaista. En tiedä miten Mestis-pelissä kävi, mutta kyllähän niissäkin joskus taklataan selkään niin että tyypit loukkaantuvat pahasti.

Siltä varalta, että joku haluaa tämän tekstin perusteella pistää naamani mieleen, jotta voi vetää vaikka tilaisuuden tullen minua turpaan, haluan sanoa, että älä. En osaa tapella ja olen niin pehmo, että keskiviikkoinen säikäytyskin vei yöunetkin. Nyt lähden keikalle ja yritän tehdä tästä stand upia.

Kynä on vahvempi kuin miekka, vai miten se historianopettaja sanoi ennen kuin sammui pöytään.

Powered by Etomite CMS.