Hyväksytkö Suomen?

Tässä tiivistetysti tärkein. Alla pidempi akateeminen esseeni.

Minun on vaikea hyväksyä syljeskelyä.

Minun on vaikea hyväksyä sitä, etteivät monet tervehdi takaisin.

Minun on vaikea hyväksyä suomalaisille tyypillistä alkoholin käytön tapaa.

 

Mitä on vaikea hyväksyä Suomessa

Minä asun Suomessa. En haluaisi liittää siihen mitään tunteita, halua puolustaa yhtä valtiota tai ylpeyttä valtiosta, johon synnyin ja jossa olen valinnut elää. Kansallisuudesta ylpeänä oleminen ja isänmaallisuus ovat hyvin teennäisiä asioita. Valtiot ovat teennäisiä laitoksia. En minä koe olevani kotonani kaikkialla Suomessa. Mutta hyvä on, olen silti Suomi-nimisen yhtiön jäsen ja minulla on velvollisuuksia ja oikeuksia.

Minun on vaikea hyväksyä tiettyjä usein suomalaisuuteen tai Suomeen liitettyjä piirteitä, tosia tai vain huolimattomasti päivittäiseen kielenkäyttöön päätyneitä hokemia. Useita haluaisin muuttaa, mutta en tiedä miten.

En tykkää Suomesta, koska täällä monet miehet sylkevät kadulle melkein missä vain. Se on huonoa käytöstä ja iljettävää, kenties myös huonoa hygieniaa. 

En tykkää Suomesta, koska liian monet ihmiset eivät tervehdi. Se johtunee hylkäämisen pelosta, eli siitä että kun tarpeeksi monesti saat tervehdykseesi vastaukseksi pelkkää tukahtunutta tyhjyyttä, nollakommunikaatiota, ei enää jatkossa tee mieli kokea samaa, eli noteeraamatta jättämistä eli mielestäni hylkäämistä.

En tykkää Suomesta, koska sillä, että ollaan rehellisiä suomalaisia, moukat perustelevat moukkamaista käytöstä.

En tykkää siitä, että Suomi on lähtenyt täysillä mukaan huonosti rajoitettuun uusliberalistiseen imuun, jossa rahaa on mutta sitä ei todellakaan ole.

En tykkää siitä, että monet suomalaiset kurottavat etunojassa menestyksen perässä, ja siitä koituu kulttuuri-ilmaston muutos sellaiseen suuntaan, jossa äänekkäimmät, pinnallisimmat ja suurimmat jyräävät taitavimpien, älykkäimpien ja luovimpien kustannuksella politiikassa ja taiteessa. Urheilussa ja taloudessa ne eivät päde, koska niissä ei kummassakaan ole mitään järkeä, tunnetta vain ja sykettä. Älykkäät ovat hyljänneet instituutiot. He ajattelevat itse ja viihtyvät.

En tykkää siitäkään, että suomalaisia niputetaan yhdeksi kansaksi. Yleistäminen on perseestä, mutta sitähän minäkin tässä teen, vaikka yritänkin olla maltillinen siinä. 1800-luvulla Suomeen pykättiin pystyyn kansallistaide, -musiikki ja -kirjallisuus mikä ei ole kovin vakuuttavaa, mutta kyllä se paremmin kelpaa kuin se, että nyt ihmisiä yhdistää jääkiekko. 1800-luvulla unohdettiin kenties se kulttuurin aarreaitta, jota Jari Halonen ja muut rivin reunoilla höpisevät tyypit ovat haikailleet kohdevaloihin.

En tykkää siitä, että maassamme pesivät erilaiset heimot ja kulttuurit ja tavat sulautuvat yhdeksi ABC-aseman jonoksi.

En tykkää siitä, että koulutuksessa tuijotetaan jotain Pisa-tuloksia, koska oppilas on tärkein kokonaisuus, ei sijoitus listalla, jossa ollaan joka tapauksessa hyvin korkealla aina.

En tykkää siitä, että jääkiekko-ottelussa nuoret tytöt tulevat vilkuttamaan mainostauon aikana jäälle taitoluistelupuvuissaan ja lapioivat maalinedustan tyhjäksi liiasta lumesta. Se pitää yllä sitä asetelmaa, että pojat sotkevat ja tytöt siivoavat. Lapiointi on vain hyvin kömpelö ulostulo, jolla halutaan tarjota katsomokiroilijoille alitajuntaan syöttöjä lapaan (impuls masturbatorus).

En pidä ryhmien ja nimien teemoista, joissa on käytetty huumoria, joka oli syntyessään jo henkitoreissaan. Miehille suunnattu jooga on äijäjoogaa ja mikä tahansa yhtye, ryhmä tai kerho, jonka naiset ovat perustaneet naisille nimeää itsensä hassusti niin että sen nimessä on itseironisesti sana NARTTU. Mitä jos ihmiset vain joogaisivat ja laulaisivat. Tämäkin liittyy siihen, että kaikkien ryhmille halutaan huomiota joko markkinointimielessä tai siksi, että ollaan keskikertaisuudessaankin itseriittoisia.

Keskinkertaisuuteen kuuluu se, että ollaan keskinkertaisia. Joka sen tajuaa, lienee hyvin vapaa. Ei tarvi olla mitään muuta.

En jaksa tykätä siitä, että Suomea verrataan aina mm. Amerikkaan ja annetaan suomalaisille pisteitä vasta sitten kun ollaan parempia kuin ulkomaalaiset. Olen minäkin käynyt Amerikassa katsomassa NHL-jääkiekkoa ja käyn katsomassa SM-liigaa myös mutta en mene Hjallishalliin huutamaan, että vitun mikkeliläiset, Ameriikassa ne teki ton paremmin ja tää on ihan paskaa. Ja sitten tuohtuneena menisin syömään hallihampurilaisen, koska on edellispäivän Halloween-juhlista tullut krapulaa ja sillee.

Kuka haluaa olla ylpeä siitä, että tulee maasta, josta tulee joku yritys, jonka ulkomaalaisetkin tuntevat?

Kenelle riittää, että on paras metsuri? Ei maailman paras tai Euroopan vaan paras niistä metsureista, jotka tunnet?

En tykkää suomalaislle usein tyypillisestä tavasta käyttää alkoholia. Tyhmänylpeyttä. Saksalaiset ovat nössöjä kun eivät juo koko pulloa. Ei. Saksalaiset ovat, mitä alkoholin käyttämiseen tulee, paljon sivistyneempiä ja parempia ihmisiä kuin ryyppääjäsuomalaiset? (etkö ajattelekin tässä kohtaa tahtomattasi natseja?)

Kännissä saa tehdä mitä vain paitsi olla töissä. Edes rokkari ei saa olla kännissä keikalla, missä se joiden mielestä on töissä samaan aikaan kun nämä jotkut ovat vapaalla katsomassa bändiä. Ei kai bändin jäsenet, kännissä ja selvinä, halua tulla katsomaan kun sinä teet selvänä töitä. Myyt jotain kahvimyllyjä. Hä?

Ja ehkä eniten olen pettynyt siihen, että Sofi Oksanen on mennyt naistenlehtien kansikuviin ja vielä hymyilee niissä. Siinä murtui paksu oksa uskon puusta. Ennen se vain oli ja laukoi älykkäitä lauseita pokerinaamalla. Nyt hänkin on auki.

Ja Tapio Suominen ei ole toipuja tai hullu tai muuten ylikierroksilla tai mitään sellaista. Hänestä on kuoriutumassa ihminen, joka näkee paskan läpi. Hän kolisuttelee reunoja ja on elossa. Se tuskin on mielenterveydellistä. Kuoriutuminen vähän vihloo välillä, mutta eniten vihloo omanarvontuntoa niillä toimittajille, jotka Tapio Suomisesta kirjoittavat. Ja lopuksi, mitä minä voin tietää Tapio Suomisesta, minähän olen lukenut vain lehtiä .

Seuraavaksi kirjoitan Suomesta myönteisemmin.



Powered by Etomite CMS.