Robin Williams

Robin Williamsin kuolema on aiheuttanut monissa koomikoissa pohdintaa. Masennus on noussut mediassa aiheena pintaa kohti jälleen. Mietitään, onko koomikon kyyneleet -klisee totta vai ei.

Minä tekisin ainakin jaon koomikoiden ja stand up -koomikoiden välille. Vaikka kaikenlaisissa koomikoissa on mielestäni jotain yhteistä, stand up -komiikka on uskoakseni armottomuudessaan vielä luku erikseen.

Stand up -koomikoiden joukossa on monella tavalla lahjakkaita, älykkään intohimoisia ja luovia ihmisiä. On myös niitä, jotka eivät ole ja he tekevät sitä silti.

Pakettiin kuuluu usein myös ahdistuneisuutta, masentuneisuutta, vihaa, katkeruutta ja epävarmuutta ilon ja kekseliäisyyden lisäksi. Diagnooseja on ja tehdään. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä, adhd:ta, lukihäiriötä, autismia ja monenmoista disorderia epäillään ja podetaan. Sitten on myös epäilyttävän terveitä.

Stand up varmasti houkuttaa sellaisia ihmisiä, jotka ovat jollain tavalla erilaisia. On paljon kärsineitä, siipirikkoja, herkkiä ja elämässään täyskäännöksen tehneitä. On myös ihan vain uteliaita ja lajista muuten vain kiinnostuneita tasapainoisia tekijöitä. Kaikki eivät kärsi. Pitääkö olla vamma että on vimma, on mielenkiintoinen kysymys.

Kuitenkin väitän, että stand upin tekeminen ennemminkin joko aiheuttaa ihmisissä edellä mainittuja lieveilmiöitä tai sitten se sytyttää mielissä kytevät palot liekkiin. Se voi näyttää elämän raakana kaapissa kasvaneelle.

Lavakomiikka aiheuttaa paineita ja pettymyksiä sekä suuria onnistumisen tunteita ja euforiaa. Hyvään keikkaan jää koukkuun ja jos keikkaa riittää, elämäntapa voi muuttua nopeasti ja paljon. Elämänhallinta voi pettää. Päihteet auttavat nauttimaan elämästä mutta eivät ne mitään ratkaise.

Koomikoilla on usein paljon yhteiskunnan rattaiden ulkopuolista aikaa kelailla itseään ja elämäänsä ja mahdollisen keikkamasennuksen jälkeen joutuu usein syvästikin ruotimaan itseään, jotta löytää keinot kerätä itsensä seuraavaa settiä varten. Siinä oppii myös tuntemaan itseään. Kenties tulee tehneeksi isoja hyviä oivalluksiakin.

Esiintyjä altistuu myös kritiikille, johon on vaikea varautua. Myötätuntoinen katsoja voi miettiä, miten ja mitä sanoo antaessaan sitä kuuluisaa rakentavaa palautetta. Kukaan ei myöskään ole sanonut, että julkkiksille saisi vittuilla. 

Meinaan siis sitä, että vaikka stand up -komiikkaan ajautuu ehkä herkkiä sieluja tavallisempia aloja enemmän, laji on luonteeltaan sellainen, että se voi ahdistaa nurkkaan kenet tahansa, joka sitä alkaa intensiivisesti tekemään. Ja juuri keskittyneesti lajiin panostaminen on ainoa tapa edetä siinä pitkälle, tai ainakin kehittyä.

Aiheesta on kuultu stand up -lavoilla analyysejä ja omakohtaisia kertomuksia ja varmasti tullaan kuulemaan jatkossakin, kun koomikoiden elämänkokemus ja taidot karttuvat.

Ei muuta kuin nappia naamaan ja nauramaan!

Powered by Etomite CMS.