Noin viikon uutiset

9.3.2015

 

Ylen kakkosella on marraskuusta asti pyörinyt viikoittainen uutisia käsittelevä huumoriohjelma. Sen nimi on Noin viikon uutiset.

 

Ohjelma on hauska ja terävä ja siinä käsitellään totuudellisesti ajankohtaisia aiheita, mutta ne pannaan usein läskiksi ja joskus mukana on myös kannanottoja.

 

Journalismia se ei ole, mutta ei ihan kevyimmästä päästä viihdettäkään.

 

Esikuvat ja verrokit tulevat Yhdysvalloista. Mainittakoon The Daily Show with John Stewart, The Colbert Report ja erityisesti Last Week Tonight with John Oliver.

 

Näiden vaikutusta ei kukaan kiistä, mutta on sanottava, että Noin viikon uutiset on omanlaisensa summa esikuvien ja oman suomalaisen ryhmän näkemystä.

 

Mun panos

 

Minä olin viime keväästä asti mukana tekemässä pilottia. Nyt olen ainakin toistaiseksi lopettanut käsikirjoitusporukassa työskentelyn, koska haluan keikkailla enemmän.

 

Viime syksynä aloitimme suunnittelemaan ja harjoittelemaan ohjelman tekoa kaksi kuukautta ennen ensimmäistä lähetystä. 

 

Työhöni kuului ensinnäkin olla paikalla Ylellä maanantaista keskiviikkoon toimistotiloissa, jossa hyörimme yhdessä. Ja torstaina oli kuvauspäivä, joka loppui heti kuvausten jälkeen eli viimeistään viideltä.

 

Nelipäiväinen viikko siis. Esiinnyin usein niin sanottuna asiantuntijavieraana ohjelmassa, mikä oli antoisaa, koska sai kirjoittaa itselleen sopivia juttuja ja asenteita, mutta stressitasoahan se myös lisäsi.

 

Minulla ei ollut mitään erityistä tehtävää, siis että jokin ohjelman osio olisi ollut minun vastuullani, vaan tein oikeastaan kaikkea, mutta enimmäkseen ohjelman alkuosioiden vitsejä ja tarinan suunnittelua.

 

Prosessi

 

Päivistä tuli usein pitkiä ja raskaita. Työ oli loppujen lopuksi yllättävän vähän ideointia ja sitä, että annetaan huumorin lentää. Harvoin minulla hauskaa oli.

 

Harvoin muutenkaan huumoriin tekeminen on minulle hauskaa. Se on analyysiä ja hiomista. Ja sitä ohjelman tekemisessä riitti. Todella paljon.

 

Ohjelman osioihin suunniteltiin kerronnan kulkua, draaman kaarta ja sanomaa. Siis vaikeasti hahmotettavia, uudelleen ja uudelleen jankkaamisen tuloksena syntyviä oivalluksia, joiden ansiosta saatiin raaka runko tai sen puute esiin.

 

Sitten kun tarina ja kokonaisuus oli valmis, alettiin terävöittää vitsejä, miettiä niiden sanavalintoja ja tiivistämistä. Tiesittekö, että aina voi tiivistää. Aina. Ja kannattaa tiivistää, jos kerran voi. Oikeesti.

 

Sitten lukuharjoitusta ja terävöittämistä. 

 

Ja koko ajan tietenkin rinnalla kulki hyvin tärkeä elementti. Eli kuva. Liikkuva, käsitelty tai vaikkapa lehdistä napattu valokuva otsikosta. Niitä tehdään huolella ja paljon. Sopivien videoiden löytäminen on myös ohjelman kannalta olennaista.

 

Opit ja muut

 

En jatkanut, koska ohjelman tekeminen on rankkaa, ehkä jopa erityisen rankkaa juuri minulle, koska olen hyvin kärsimätön ja tapanani on myös vaalia tietynlaista kontrollia ja omaa mallia luovaa työtä tehdessä.

 

Ja se kontrollipoliisi joutui usein oman pääni sisällä tappeluun sen tosiasian kanssa, että tuollaisen ohjelman tekeminen on pelkkää keskeneräisyyttä ja useiden päällekkäin olevien osasten huojuntaa, kunnes on pakko lyödä lukkoon.

 

Usein uuvuin kesken päivän niin, että meinasi tulla itku tai muita fyysisiä oireita. Aikuiset olisivat kai sanoneet niitä hetkiä paniikkikohtauksiksi.

 

Silti siinä oppi kyllä paljon kärsivällisyyden lisäämistä, pidemmälle ja laajemmalle ajattelua, tiivistämistä, tarkkuutta ja journalistista ajatteluakin.

 

Opin tekemään paljon työtä ja nauttimaan siitä kun homma toimii. Tai siitä että se kaaos on ohi.

 

Kuitenkin, koska vaalin myös aikaa levolle ja harrastamiselle, hyppäsin pois porukasta, jotta voin tehdä sen verran keikkoja kuin jaksan. Stand up on kuitenkin pääintohimoni.

 

Porukka

 

Työryhmä koostui tietenkin tuottajasta, joka oli koonnut mukaan mitä ilmeisimmin tosi hyvät tyypit. Kuvan, videon ja tuotannon tekijöiden työn seuraaminen oli opettavaista.

 

Sitten oli neuvonantajat ja nopeaälyiset ideanikkarit, joiden tehtävä oli käydä ajoittain antamassa kommentteja, ideoita, kannustusta ja kritiikkiä.

 

Voin vain sanoa, että välillä istuin huonossa ryhdissä mutta suu auki kun kuuntelin todella terävää ajattelua ja keskustelua palavereissa. Kannattaa olla itseään fiksumpien seurassa, tulee älykkäämmäksi.

 

Kirjoittajat ovat pääosin stand up -koomikoita. Ja se on hyvä. Ensimmäinen ohjelma Suomessa, joka on miehitetty stand up -taustaisilla kirjoittajilla, ja se näkyy.

 

Sen pelko, että juttu ei olekaan tarpeeksi hyvä on stand up -koomikoihin hakattu niin syvälle hermostoon, että se aiheuttaa haukansilmäistä laadun tarkkailua. Paskaa ei helposti päästetä käsistä.

 

Kirjoittajien ringissäkin on suuruusluokaltaan eri kokoisia pestejä. Kaikenkattavaa läsnäoloa ja täsmätehtäviä.

 

Siellä on istunut useita tuttuja koomikoita kuunteluoppilaana ja jokunen on sitä kautta päässyt ihan töihinkin. Samoin yleisön lämmittelijän hommassa.

 

Onneksi mukana on myös niitä kirjoittajia, joilla ei ole lavalta kokemusta, mutta televisiosta on. Kirjoittajaporukka on nimittäin harvinaisen kokematon television tekemisessä.

 

Mielestäni tämä ohjelma on esimerkki siitä, että kun saadaan kerätä toisiinsa luottava porukka, annetaan sen harjoitella tarpeeksi ja tehdä työtä, päästään siihen mitä minä ainakin voin tästä projektista sanoa:

 

Noin viikon uutiset on ohjelma, josta olen ylpeä ja uskon, että se on oikeasti hyvä. Ja tulee vielä valloittamaan lisää katsojia Ylen markkinointiosastosta huolimatta.

 

Loppulisäys

 

Kiitos Jukka Lindströmille siitä, että otti minut mukaan.

 

Ja Jukasta tekee mieli sanoa se, että ilman hänen määrätietoisuuttaan, uskomatonta ahkeruuttaan ja hetkestä toiseen kirkkaana pysyvää ajatteluaan tuosta ohjelmasta ei olisi tullut mitään.

 

Mutta on se silti vähän…Jukka.

 

 

Powered by Etomite CMS.