Sota S-ryhmää vastaan

26.8.2015

Lopetin juuri puhelun Oulun Sokos Hotel Arinan johtajan kanssa. Puhelu oli asiallinen ja arvostan että se käytiin.

Mutta miksi minä puhuin Ouluun oikein johtotasolle asti?

Syy selviää tästä videosta, jossa avaudun siitä, että minut laitettiin nukkumaan Amarillo-ravintolan yläpuolelle koko viikonlopuksi, enkä saanut nukuttua.

Olin komediafestareilla keikoilla ja Amarillosta resonoi suoraan selkäydinnesteeseeni yökerhon tärinä ja perjantaina oli vieläpä bilebändi, joka soitti Dingoa ensiluokkaiseen yömastub… tarkoitan rem-uniaikaan klo 00.00 – 01.30.

Tällainen on yleistä kaikissa hotelleissa. Artistit saavat usein huonoilta paikoilta huoneet, joissa voi nukkua vain humalassa tai hyvissä huumeissa. Joskus siitä varoitetaan sisään kirjautuessa, joskus ei. Oulussa vuoropäällikkö ”myöntää, ettei ehkä kaikille koomikoista tullut sanoneeksi.”

En ole vain tyytymätön asiakas

Mulle tuli vain mitta täyteen. Ei edes henkilökohtaisista syistä, vaan yleisesti haluan kysyä, miksi näin saa tehdä ja miksi me alistumme siihen. Miksi hotelleihin rakennetaan tällaisia melukoppeja ja miksi niitä edes myydään?

Hotellissa huomattiin avautumiseni lauantain keikalla ja Twitterissä ja yritettiin hyvitellä kuohuviinillä ja antamalla minibaarin suklaapatukka ilmaiseksi (todella maukas täyteläinen Fazerin sininen, jonka avasin perjantaina ja suorastaan raatelin loppuun lauantaina).

Respassa sanottiin myös lähtiessäni, että huoneesta ei toki veloiteta mitään ja johtaja haluaa yhteystietoni. Hyvä, että halusi, sillä puhelussa selvisi, että hotelli oli festivaalin kanssa yhteistyössä ja antoi huoneet koomikoille käsittääkseni ilmaiseksi. Eli rahaa ei vaihdettu.

Ja jos ilmaisen huoneen haluaa jättää hyvityspäissään laskuttamatta, se on jo niin korkean tason rakkautta ettei edes minun psykedeelihistoriani tarjoa sellaisia työkaluja, joiden avulla voisin ymmärtää.

Johtaja sanoi myös, että ehkä minä olisin voinut sanoa saapuessani, että haluan nukkua. Toki. Ensi kerralla bussiin astuessani aion ilmoittaa kuskille, että minä muuten sitten haluan matkustaa.

Okei, vittuilu sikseen

Johtaja pahoitteli ja selitteli ja kysyi voisiko vielä jotenkin hyvittää asiaa, mutta kieltäydyin, koska jos otan jotain lahjoja vastaan, en voi jatkaa tätä arvostelua ja asiasta puhumista uskottavasti. Haluan puhua tästä aiheesta, en niinkään omasta mielipahastani.

Minä teen työtäni näin, soitan suutani siitä, mitä koen ja näen ja julkinen liikeyritys saa mitä tilaa.

Hänestä oli videon katsominen tuntunut pahalta ja se sattuu kiltin miehen sydämeeni hieman, mutta eihän tämä kuitenkaan henkilökohtaista ole.

Jotkut liikeyritykset yrittävät siis lahjoa ihmisiä tyytyväisiksi ja hiljaisiksi, vaikka ovat tieten tahtoen myyneet muuta kuin mitä pyydettiin. Siihen ei pidä alistua.

Ymmärrän, että lahjominen toimii, kun joku Korhosten perhe käy kerran kesässä koiranäyttelyssä kaupungissa ja nukkuminen kusee Popedan takia, tunteikkaan kuluttajan sieluun tullut haava saadaan paikattua kuoharilla. Kuluttaja saattaa jopa ihastua siihen, että suuren firman sisältä pullahtikin vastaanottotiskiin ihan oikea ihminen, joka välittää.

Tavis-siskoni valokuvaa oli kerran käytetty luvatta erään firman (ei S-ryhmä) mainoksissa. Sisko soitti asiasta firmaan, josta sanottiin, että 250 euroa on se mitä näistä tapauksista maksetaan. Eli heillä on käytäntö kiinni jäämistä varten. Käytäntö, muttei moraalia. 

Valtiovaltio

Eikä S-ryhmä edes tarvitsisi olla huolissaan maineestaan. Se on valtio valtiossa, mammutti, joka on liian usein suomalaiselle ainoa vaihtoehto, kun kusettaa, on nälkä, jano tai nukuttaa. Se hemmetin etukortti pitää Suomea panttivankinaan.

Ateneumissa, eli valtion taidemuseossa saa alennusta S-ryhmän kortilla, valtio ja valtio valtiossa tekevät yhteistyötä taiteessa. Liikutus. Haavoittuneen enkelin katsominen täydentää vettyneen ABC-sämpylän aistimusryöpyn.

Rehellisyys, veteraanit ja perkele!

Minulle olisi hyvittänyt täysin koko homman se, jos joku hotellista olisi myöntänyt rehellisesti ja suoraan, että tämä on perseestä, siinä ei ole järkeä ja tällainen on järjestelmällistä.

Mutta ehkä he eivät tajua sitä itsekään tai mitä minä oikeasti luulen, he vain eivät voi sitä tehdä, koska ovat töissä siellä.

Kehotin johtajaa sanomaan terveisiä johtajakollegoille, että kannattaako tällaista puuhaa jatkaa. Perimmäinen syy käninälleni siis on se, että joku tekisi jotain. Haluan muutosta. Suomi nousuun!

Vaikka kyseessä olisi kuinka yhteistyösopimuskumppanisponsorihuone ja vaikka ”artistit itse yleensä kuitenkin ovat siellä yökerhossa”, lopulta ainoastaan kunnioittamalla jokaista asiakasta kaikilla tavoilla asiakas tulee takaisin. Reilu hyvyys on elämänpelin henki.

Lopuksi hän vielä kuitenkin sanoi, että ottaisin ensi kerralla yhteyttä kun tulen Ouluun niin katsotaan huone sieltä seitsemännestä kerroksesta. Hei hei hei, tuo on pelkoa! Se ei toimi.

Mun osalta tämä juttu oli tässä. Tulkaa keikoille!

 

Powered by Etomite CMS.