Teemu on niin herkkä


 

Minä olen hyvin herkkä ihminen.

Minä loukkaannun herkästi, murehdin paljon, olen herkkä arvostelulle ja olen joskus kömpelö sosiaalisissa tilanteissa.

Olen usein kokenut itseni ulkopuoliseksi ryhmässä.

Minua on sanottu neuroottiseksi, epäsosiaaliseksi, autistiseksi, masentuneeksi, herkäksi, omituiseksi, oudoksi, omalaatuiseksi, neuroottiseksi, yliherkäksi, narsistiseksi, pidättyväiseksi, varautuneeksi, kovaksi, vaativaksi, kriittiseksi, itsekriittiseksi, pohtivaiseksi, aidoksi, pelottavaksi, suoraksi, rehelliseksi, epänormaaliksi ja ihmiseksi joka ei anna itsestään mitään.

Minua on neuvottu olemaan miettimättä liikaa, on kehotettu olemaan oma itseni, rentoutumaan, elämään enemmän sekä toivottu, etten ottaisi asioita niin vakavasti.

Minä koen tällaiset varsinkin negatiivisiin piirteisiin viittaavat persoonan kommentoinnit joskus lähes väkivaltaisina.

Ne tuntuvat epäreilulta, sillä vaikka tiedän, että saatan vaikuttaa olevani jotakin yllä mainituista, en oikeasti usko olevani moniakaan niistä. Syntyy turhautumista ja hämmennystä.

Uskon, että ihmiset tarkoittavat hyvää, mutta eivät ehkä aina oivalla, että he haluaisivat minun olevan samanlainen kuin he itse.

Tällainen kuitenkin kuuluu ihmiselämään. Minä olen kärsinyt mutta myös hyötynyt keittiöpsykologien analyyseistä kuten varmasti moni muukin. On kuitenkin tyypillistä, että herkkä ihminen kokee olevansa väärä tai väärin eikä sovi odotuksiin.

Ja tietysti se, ettei koe tulevansa hyväksytyksi on aiheuttanut itsetunnolleni omia kiemuroita: masennusta, katkeruutta, vihaa ja ahdistusta.

 

Asioille on syynsä

Minäpä olenkin erityisherkkä ihminen. Erityisherkkä eli HSP tulee sanoista highly sensitive person ja se on psykoterapeutti Elaine Aronin kehittämä termi.

Minä olen itse päätellyt (onnea Dr. Vesterinen!) olevani HSP luettuani Aronin HSP – erityisherkkä ihminen -kirjan ja mm. Suomen Erityisherkät –yhdistyksen nettisivujen sisällön sekä mietittyäni koko elämäni, mikä vittu tässä mättää.

Tässä raapaisu kirjan takakannesta:

Erityisherkällä ihmisellä on rikas sisäinen maailma, ja hän eläytyy voimakkaasti ympäristön ärsykkeisiin. Monet erityisherkät ovat tarkkanäköisiä, intuitiivisia ja älykkäitä, mutta he saavat helposti liiallisen latauksen hälystä, kiireestä sekä muista ihmisistä.

 Ylilatautuneena herkkä ihminen voi ahdistua, sulkeutua tai poistua paikalta, minkä perusteella muut saattavat tulkita hänen olevan ujo, vaativa, herkkänahkainen tai poissaoleva.”

Tuntuuko tutulta? Jokainen kohta pätee ainakin minuun, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö voisi olla tarkkanäköinen, intuitiivinen ja älykäs, ja sen lisäksi mulkku, ääliö ja runkkari.

 

Mitä HSP on?

HSP on sitä, että on tavallinen ihminen, jolla eri kokemusten, aistimusten ja ajattelun voimakkuus ja ääripäät korostuvat enemmän kuin muilla. Ne korostuvat siksi, että HSP-ihmisten hermojärjestelmä on viritetty herkemmäksi.

Hermojärjestelmä ei ole viallinen vaan erilainen. Se vain on niin, eikä sitä voi muuttaa.

On eri arvioita siitä, kuinka suuri osa ihmisistä kuuluu HSP-kastiin. Joka tapauksessa vähemmistö. HSP ja ei-HSP ovat kuitenkin yhtä oikeassa ja yhtä tärkeitä. Molemmat osastot hyötyvät toisistaan. Kaikilla on joitain herkkyyksiä.

HSP-piirteet niputetaan kirjassa neljään ominaisuuteen (otsikot Aronin, kuvailut minun referointeja ja sanoituksia):

1.     Syvällinen prosessointi

Eli kaikkea kelaillaan syvällisemmin ja yksityiskohtaisemmin. Nähdään kokonaisuuksia ja havaitaan pieniä eroja.

Kyky nähdä syvemmälle härkkii aivojen osaa, jota kutsutaan aivosaarekkeeksi. Sitä sanotaan jopa tietoisuuden tyyssijaksi. HSP imee matskua kuin sieni ja kerryttää tällä tavalla hiljaisen tiedon määrää.

Jotkut sanovat, että minä mietin liikaa. Joskus ottaisin kyllä mieluusti iisimmin ja pysyisin pintatasolla, mutta on hankala pakottaa itseään, kun aivosaareke irtosi mantereesta jo 70-luvulla.

2.     Ylivirittyneisyys

Kun tietoa imetään sisään paljon ja sitä prosessoidaan tarkasti, se vaatii energiaa, jolloin HSP-ihminen väsyy ja stressaantuu muita nopeammin.

Alivirittyneisyyden ja ylivirittyneisyyden välissä on ainakin minulla kapea mutta nautittava virittyneisyyden taso, jota metsästän jatkuvasti.

Ihannetason virittäminen vaatii samanlaista tarkkuutta kuin sen tunnistaminen, milloin avocado on kypsä. Äsken se oli kova mutta paskalla käynnin aikana se muuttui mustaksi.

11-vuotiaana kävelin koulusta kotiin kirkkaana talvipäivänä ja kaaduin hankeen uupumuksesta. Tuli vissiin mitta täyteen koulupäivän tietoja, auringon ja hangen kirkkautta ja elämää.

3.     Emotionaalinen reaktiivisuus ja empaattisuus

Sekä hyvät että huonot kokemukset tai aistimukset koetaan vahvasti. Varsinkin myönteiset kokemukset eli empatia eli kyky samastua toisiin ihmisiin sohivat aivosaarekkeeseen.

Mystisen peilisolujärjestelmän ansiosta HSP-ihminen samastuu etenkin myönteisiksi kokemiinsa ihmisiin, tuntee samoja tunteita ja pystyy oppimaan jäljittelemällä.

Siinä missä klamydia fiiliskin siis tarttuu. Sehän ei liene uutinen muille kuin iltapäivälehtien toimittajalle, joka veivaa mistä tahansa lööpin jahka uutiseen saadaan yhdistettyä tissit tai syöpäriski.

Itse opin lumilautailun katselemalla kun kaverit laskevat. Lumilautakurssin opettaja ei halunnut uskoa etten ole aikaisemmin lautaillut, koska sain homman haltuun niin nopeasti.

4.     Vivahteiden aistiminen

On tutkittu, että HSP-aivot sykkivät enemmän, kun pitää esimerkiksi kahdesta kuvasta etsiä pieniä eroavaisuuksia ja vähemmän kun etsitään isoja eroja.

HSP-ihminen aistii vähäpätöisiä ääniä, hajuja ja yksityiskohtia muita herkemmin ja koostaa niistä dataa, mistä voi olla hyötyäkin. Hyötyä ainakin taiteessa ja ehkä selviytymisessä. Miksei mopoilussa ja murhankin suunnittelussa.

Maaseudulla poikana kasvaessani vivahteiden aistimisesta tuntui olevan minulle hyötyä yhtä paljon kuin lumen kolaamisesta juhannuksena.

 

Tärkein oivallus

Tunnistettuani, että olen HSP olen kokenut helpotuksen: tämä selittää niin paljon. Minussa ei olekaan mitään vikaa.

Enää ei tarvitse miettiä, mitä teen väärin kun en pysty keskittymään tai en jaksa tai kun ärsyynnyn helposti.

Nyt voin keskittyä siihen, että opettelen elämään HSP:n kanssa, koska se ei muutu. Hyväksyminen ja eteenpäin katsominen, ne auttavat enemmän kuin E-vitamiini.

Kuten hyvä ajattelija ja ystäväni koomikko Iikka Kivi sanoo, olen saanut HSP:sta sertifikaatin olla sellainen kuin olen. Tämä on minulle tosi tärkeää.

 

Mitä hyvää HSP:ssä on?

Herkkyyteni ansiosta minulla on viisautta ja yhteys hyväntahtoiseen sydämeeni enkä jaksa jauhaa pinnallista kakkendaalia. Eli Amerikan small talk -meininki saattaa olla Teemulle horroria.

Pidän itsestäni huolta, koska pienikin vaiva vie huomiota. Tai siis yritän pitää.

Teen yleensä hyvin sen mihin ryhdyn. En aiheuta ainakaan suuria ongelmia itselleni tai muille kovin usein. (helppo sanoa, kun itse kysyy itseltään)

Minulla on antaa paljon rakkautta, ymmärrystä ja halua auttaa.

Tanssiliikkeiden tarkkuus kiehtoo omalla tavallaan enemmän kuin jääkiekon ryminä.

En ota liikaa riskejä, näen vaarat ja minimoin uhkat. Olen silti jopa ylpeä siitä, että olen loukannut urheilussa itseni, mikä on merkki siitä, etten ole liian varovainen.

Ranne murtui lumilautaillessa, eli mietitäänkös vielä, minkä sortin supersankari minä olinkaan siinä lumilautailun oppimisessa.

Komiikkaurani on paljon velkaa herkkyydelleni, josta käsin ajattelu ja tunnelataus muodostuvat.

Se, että olen kipuillut sen kanssa, mikä minä olen, on lopulta auttanut minua tulemaan omaksi itsekseni enemmän kuin muuten olisi ehkä ollut mahdollista.

Tuota väitettä en pysty todistamaan mitenkään, mutta väitän silti. Voisinkohan tällä ansiolla olla persujen ensimmäinen HSP-jäsen?

Vähempi riittää. Minulla on hyvä kielen taju. Ei siksi, että lukisin erityisen paljon, vaikka rakastankin lukemista vaan siksi, että hyvän ja tuntuvan kirjan vaikutus on niin suuri, että se riittää vaikka kuukaudeksi pitämään kieligeneraattorini kierroksilla.

Joskus tuntuu, että kuulen kaikki ravintolassa käynnissä olevat keskustelut, mistä kerääntyy kyllä tietoa, mutta se on usein myös perseestä, kun en pysty vaihtamaan taajuutta toverin kuunteluun.

Ja itsetuntemuksen lisäännyttyä olen kehittynyt parisuhdeasioissa niin, että voin vain olla kiitollinen.

 

Miksi kerron tästä?

Sain innoituksen, kun Pirkka-Pekka Petelius kertoi televisiossa ja lehdissä olevansa HSP.

Ja ounastelen, että voin ehkä aiheuttaa jossain toisessa saman ja helpottaa muiden elämää ja kannustaa ottamaan asiasta selvää.

Kirjoitin aikaisemmin, että ”tämä selittää niin paljon”. Pieni osa minusta haluaisi selittää minua ja ominaisuuksiani kaikille ihmisille, joiden kanssa olen elämäni aikana ollut tekemisissä. Olkoon.

Tärkeintä on, että itse tiedän missä mennään.

 

Lopuksi

Keskustelu ja hengailu käy sitä raskaammaksi mitä enemmän osallistujia on. Kahdestaan jaksan jauhaa loputtomasti vaikkapa alushousujen saumojen luonteista.

Eilen luonani oli kaksi läheistä ihmistä. Takana oli pitkä työpäivä ja siivousta siihen päälle. Keittiössä yksi puuhasi yhtä ja olohuoneessa toinen toimitti toista. Minulla alkoi loppua lipastosta lusikat eli meinasin uupua puuhastelun ääniin ja keskusteluun.

Aikaisemmin, ennen kuin tiedostin HSP:tä olisin vain yrittänyt sinnitellä ja pidätellä ärtymystä tai paniikkiakin. Nyt tajusin toimia tilanteen vaatimalla tavalla. Sanoin, että menen makuuhuoneeseen ärsykesuojaan vähäksi aikaa ja se oli kaikille ok.

Vartin hengittelyn jälkeen palasin puuhakeskukseen ja keskeytin toisten tekemiset jollain muka tärkeällä asialla, koska sellainen mies minä olen. Keu keu!

 

Olen erityisherkkä ihminen. Tai sitten olen vain kroonisesti stressaantunut, koska asun minulle sopimattomassa paikassa ja teen minulle sopimatonta työtä.

Joka tapauksessa HSP-käsite auttaa minua nyt.

Powered by Etomite CMS.