Viha ja rakkaus

15.7.2016

Mietteitä vihasta ja rakkaudesta

Perustuen omiin kokemuksiin, lukemiseen ja keskusteluihin väitän, että kaikilla ihmisillä on toisiinsa tunneside. Side, jota ei tarvitse ylläpitää, vaan se vain on, koska olemme eläviä olentoja täällä yhdessä ja yhtäaikaa pööpöilemässä.

Väitän, että side perustuu vihaan tai rakkauteen tai johonkin siltä väliltä, mutta se ei ole koskaan tunteista tyhjä.

Viha ja rakkaus ovat siis saman asian eri puolia, vaihtoehtoja, elämän eri värejä. Ne ovat saman janan ääripäät, mestaritunteet, joilla on jälkeläisiä.

Vihan lapsia ovat ainakin katkeruus, kateus ja halveksunta. Rakkauden tiimiin kuuluu muun muassa myötätunto, hyväksyntä ja arvostus.

Jos viha ja rakkaus olisivat jalkapallojoukkueita, ne eivät mahtuisi kovin hyvin samaan aikaan kentälle. Toinen alkaisi helposti hallita tilaa muilla kuin puhtaasi pelillisillä keinoilla.

Joskus ne pelaisivat näytösotteluita sekasakeissa vaikkapa niin, että kateus, katkeruus ja arvostus pelaavat samalla puolella, mutta silti tyypillistä on, että ne ottaisivat tosipeleihin tiimiinsä vain omanlaisiaan. Siten ne vahvistavat itseään ja saattavat eristäytyä liikaa.

Kumpi puoli sitten ottaa paidat pois ja kumpi voittaa, se vaihtelee.

Eräänä iltana käsittelin vihan ja katkeruuden tunteita, vanhoja ja vähän tuoreempia. Käärin kumisen joogamaton rullalle ja potkin sitä, kun tuntui että jäykkyys eli vitutus asui oikean jalan potkulihaksissa.

Olin isojen asioiden äärellä. Se helpotti. Sain vihalle ulostuloväylän ja rentouduin.

Ja nyt mennään siihen, miksi kirjoitan tästä.

Kun menin nukkumaan, mieleni alkoi luettelemaan kovaan ääneen ihmisiä, joita rakastan. Voi olla että puhuinkin ääneen. Se vain tapahtui, helposti ja itsestään.

Lista alkoi läheisistä ja laajeni kauemmas minusta, jolloin välillä huomasin sanovani, että no sitä rakastan ehkä pikkusen tai että no sitä en kyllä rakasta. Mutta heti sen jälkeen en vain voinut sille mitään, että huomasin ajattelevani että no miksi en muka voisi sitäkin rakastaa kokonaan, olkoon menneeksi.

Opin siis, että vaikka jostain ei tykkää, sitä voi silti rakastaa. Vaikka jonkun kanssa ei voi olla, sitä voi rakastaa. Vaikka jotakuta vihaa välillä, pohjalla on kuitenkin rakkaus. Eli lopulta en keksinyt enää mitään syytä sille, miksi en rakastaisi kaikkia ihmisiä.

Väitän siis, että viha ja rakkaus ovat saman asian eli kaikkia ihmisiä yhdistävän tunnesiteen aineksia.

Minulle kävi tuona joogaa ja jalkapalloa yhdistävänä terapiailtana niin, että viha poistui kentältä ja ikään kuin Islannin iloiset vekkulit hiipivät tilalle. Nukuin tosi hyvin muuten. 

Powered by Etomite CMS.