Kolumni lahjakkuudesta

Kirjoitan Keskisuomalaiseen kolumneja tai pakinoita ja jotain sellaista. Joskus onnistuu, joskus ei. Eniten tulee kiitosta teksteistä, joissa ei oteta raskaasti kantaa vaan maalaillaan konkreettisia juttuja pienistä asioista tai ihmisten ominaisuuksista. Tässä uusin, 1.11. ilmestynyt.

Ookko vähän tyhmä?

Televisiossa esiteltiin Mensan älykkyystestin päättelytehtävä, jota en osannut ratkaista. En luota itseeni älykkyystesteissä, koska matematiikkani luisti koulussa hieman muita aineita heikommin. Uskon kuitenkin, että olisin voinut onnistuakin, jos olisin pähkäillyt hikoillen ja hartaasti ja jos itsetuntoni olisi päättelykyvyn osalta parempi.

Ohjelman lopuksi Mensan jäsen selitti oikean ratkaisun. En tajunnut selityksestäkään mitään. Älykkäissä ärsyttää se, etteivät he osaa selittää asioita tyhmemmille. Siis nämä matemaattis-loogisesti lahjakkaat.

Luulisi fiksun osaavan vääntää rautalangasta. Selittäminen, sanallistaminen onkin yksi älykkyyden laji, jossa itse pieksäisin sen viisastelijan mennen tullen.

Ikivihreä kysymys

Ala-asteen opettaja sanoi ensimmäisiä levottomia aineitani lukiessaan, että Teemusta tulee pakinoitsija ja antoi huonon numeron. Sen jälkeen aloin tavoitella hyviä numeroita kirjoittamalla ainekirjoituksen sääntöjen mukaan eikä opettaja enää sanonut mitään eikä antanut hyviä numeroitakaan.

Yläasteella opettaja uhosi joka vuosi, että otteesi on sellainen että ensi vuonna kirjoitat jo kiitettäviä. En kirjoittanut. Lukion viimeinen aine oli kiitettävä ja sitä paremmaksi pistin vain ylioppilaskirjoituksissa. Ope oli tavallaan oikeassa, kiitettäväni tavallaan myöhässä.

En pidä itseäni erityisen lahjakkaana kirjoittajana, mutta jonkinlaista henkistä hyvitystä olen saanut siitä, että olen saanut kirjoittaa tähän lehteen jo monta vuotta, vaikka koulutodistuksen perusteella sitä en itsekään odottanut. Olen tietoisesti unohtanut ainekirjoituksen ja kirjoittanut niin kuin haluan.

En osaa sanoa, tappaako koulu luovuuden, mutta lahjakkuus ei välttämättä pääse oikeuksiinsa koulussa. Joidenkin täytynee pitää koululaisena itsetunto yllä muilla konsteilla. Ikinä ei tiedä, missä elämän vaiheessa kykypuoli puhkeaa kukkaan, milloin oma älli lyö ystävät ja tutut källä.

Rokkari söi plektran

Koulussa ei ollut ainetta, jossa saa pisteitä suullisesta sujuvuudesta tai kielellisestä taituruudesta. Äidinkielen tunnin esitelmissä tärkeintä oli osata tehdä kuiva ja sääntöjen mukainen tietoiskumumina elefanteista.

Opettajissa ei ollut mitään vikaa. Tosielämässä ei vain ole olemassa käsitteitä kouluaine tai kouluesitelmä. Yritän sanoa, että jos osaat matkia efelanttia tai osaat puhua niistä hauskasti, kukaan ei koulussa sano, että sinusta voi tulla lavakoomikko.

Lehtihaastatteluissa rokkitähdet ovat usein entisiä häiriköitä, joiden lahjakkuuden lajia ei koulussa tunnusteta tai tunnisteta. Uskon heitä, vaikka ehkä joskus haastatteluissa yritetäänkin tehdä rokkarista mystisempi ja kiinnostavampi kärjistämällä. Kuuteen vuoteen hän ei saanut ruokaa, joten ruokailun sijaan aika kului kitarointiin ja jouluisin hän söi plektran.

Oli miten oli, entisistä tarkkailuluokan tyranneista saattaa kuoriutua tyyppejä, joiden biisit liikuttavat miljoonia suomalaisia.

Ala-asteella sain päähäni ajatuksen, joka on kestänyt tähän päivään saakka: jokainen on lahjakas jossain. Eräs poika ei ollut missään kouluaineessa hyvä, mutta se juoksi helvetin kovaa.

Powered by Etomite CMS.