Kolumni koulukavereista

Nyt ei ole muuta avautumista kuin uusin kolumni. Oon järkännyt tässä syksyksi isoa ylläriä ja se käyttää kaiken terhakkuuden. Keskisuomalaiseen ke 30.5. väsätty teksti tässä luettavaksi. Näistä samoista tyypeistähän minä puhun myös keikoilla, suoraan ja reunasta.

Onko joku jo kuollut?


Internetissä on sivusto koulukavereita varten. Siellä voi listata koulut, joita on käynyt ja kertoa elämäntilanteestaan, työstään ja harrastuksistaan mitä haluaa. Ei siellä kukaan kerro mitä oikeasti kuuluu.

Ja kyllä sen ymmärtää. Miksi haluaisi kertoa vieraiksi muuttuneille tyypeille netissä, että inhoan työtäni, mutta sitäkin hauskempaa on naida salaa kaverin kumppanin kanssa tai ettei uskonto enää pysty pitämään minua viinasta erossa tai että muslimiksi kääntyminen katkaisi muun ohessa lääkeriippuvuuteni?

Enimmäkseen koulukaverisivustolla listataan tunnusmerkkejä "suomalaisesta unelmasta", kuten eräs luokkatoverini aiheen määrittelee.

Mainitaan työ- tai opiskelupaikka, perheen koko ja asuinpaikka ja jopa velkatilannetta valotetaan. Itse kerron siellä vain asuinpaikan ja sen mitä teen ollakseni jotain. Turvallista ja pidättyväistä eli tylsää.


Onko kukaan tappanut ketään?

Itse haluaisin kertoa ja lukea juuri kaikki karkeimmat ja kiinnostavimmat katkeransuloiset kurjuustarinat. Minua kiinnostaa, onko joku jo tappanut tai tullut tapetuksi.

Tekstien lukemisessa on sama ongelma kuin muutenkin nettiin kirjoittamisessa. Ei voi tietää kuinka tosissaan ja järjissään kukakin on. Välillä valitut elämän arvot suorastaan hyppivät esiin rivien välistä, mutta joskus surautetaan sarkasmin puolelle.

Poikien kertomusten seasta löytyvät rehellisimmät tekstit. Suomalaista unelmaa ei käsitellä innokkaimmin, harrastuksia kylläkin.

Pojat ovat vähemmistössä sivuille kirjoittajien joukossa kuten olivat lukiossakin. Heistä kukaan ei ole ilmeisesti ottanut vaimonsa sukunimeä eikä kukaan kaipaa yhteydenottoja muilta.


Lääkemurhaajan vihje?

Tytöistä muutamat kertovat, että paritalossa pidetään kuria lemmikeille (myös nimet mainitaan), lapsille (ikä mainitaan) ja miehelle (mitään ei mainita), joka rinnastetaan huoletta lemmikkieläimeen.

Tytöiltä saa tarkempaa ja ansioluettelomaisempaa tietoa, vaikka eräs miettiikin vain, mitäköhän sitä tekisi isona.

Moni tyttö kaipaa töihin lasten keskeltä. Tyytyväisyyttä lienee se, että he mieluummin asustelevat kuin vain asuvat. Poikainkin joukossakin joku harrasteli kolopalloa.

Kukaan ei sano, onko onnellinen. Miksi sanoisikaan, sillä tekstejä päivitellään näköjään muutaman vuoden välein ja onnen suhteen tilanteet muuttuvat ripeästi. Perheettömät eivät perheettömyyttään mainosta. Kukaan ei retostele millään.

Napakimmin kirjoitti eräs tyttö: Lahdessa farmaseuttina. Se viestii, että paskaako teille muut asiat kuuluu, olen elossa ja jos joku haluaa päästä juttusille, tule juhannuksen menoliikenteen tauolla ostamaan kakaroinesi minulta Buranaa. Voisiko hän olla ikäluokkani ensimmäinen murhaaja?

Powered by Etomite CMS.