Isoveljestä sammutettiin valot

Kesällä fiilistelin sitä, kun isä lopetti kauppiaana olemisen. Se oli aika iso juttu koko perheelle tietyllä tasolla. Tekstistä tuli paljon hyvää palautetta. Pihassa lukee oikeasti vieläkin Pornotaavi eikä isä lähtenyt Kalevan kisoihin, vaikka luvattiin hommata liput lahjaksi. (KSML 11.7.2007)
 
Isoveljestä sammutettiin valot
 
Olen nyt elänyt elämäni ensimmäisen kuukauden ilman perheemme viidettä
lasta. Moni kysyy, miltä tuntuu. Minä vastaan, että hyvältä tuntuu. Isäni
nimittäin lopetti kauppiasuransa kuukausi sitten ja sammutti marketista
valot.

Tuskin saisin sanoa, että ura loppui, sillä vaikka marketti kaupungin
keskustasta tyhjenikin, virkeä pikku-ukko tulee luultavasti jatkamaan
monenmoisen liiketoiminnan parissa kunnes lokki rääkäisee viimeisen
kerran.

Viettäessäni kotimaisemissa lomaa kaupan hautaamisen jälkipoltoissa
ihmiset ovat kyselleet isäni tunteita. Miten se pärjää? Kyllä se hyvin
pärjää, kiitos kysymästä. Mitä se nyt meinaa tehdä? Sitä on hankala
tiivistää, mutta ei se ainakaan vaippoja ala sovittelemaan eikä Espanjasta
taloa hankkimaan.

Suu virneessä se otti eräänäkin lauantaina puolikkaan sijaan kokonaisen
kaljan ja mietti ääneen, että eipähän tarvitse huomenna lähteä kaupalle.
No, lähtihän se heti aamulla tyhjää kauppaa hoonaamaan, mutta kai siinä on
tärkeintä tunne takaraivossa ettei tarvitse.

Minun näkökulmastani kauppa on ollut iso juttu, kuin perheen viides lapsi.
Se on aina määrännyt elämisen rytmin, juhlapyhien tahdit ja lomat tai
oikeastaan enimmäkseen lomattomuuden ja kaupan tilanne on näkynyt kotona
naamasta, mutta tuskin päinvastoin.

Kauppa ei ole ollut vain työpaikka, vaan sitä on hengitetty sisään ja ulos
säästä riippumatta. Olen ollut näköalapaikalla, kun työnantaja kohtaa
työntekijänsä, kun asiakas kohtaa myyjän ja kun yrittäjä kohtaa
pankkimaailman ja elintarviketeollisuuden.

Suomi sosiaaliluokkineen ja kerrostumineen, juustovalikoimineen ja
ryppyisine seteleineen, jouluaaton kassajonoineen ja lamasta toipumisineen
on piirtynyt mieleeni merkittävältä osin kaupan pitämisen kautta.

Olen oppinut kaupassa työskennellessäni ja etenkin vanhempia
kuunnellessani paljon yhteiskunnan lainalaisuuksista ja suurista
kokonaisuuksista. Sen sijaan osa pienimmistä on jäänyt heikolle huomiolle.

Kuten aina, suuret ja intohimoiset elementit elämässä synnyttävät
vastareaktion. Jos papin pojasta tulee punkkari, kauppiaan pojasta tulee
joko kauppias tai jotain täysin päinvastaista kuten minusta on tähän
mennessä tullut.

Yhtä kaikki, vaikka yrittäjyyden ajoittaisen raadollisuuden sivusta
seuraaminen ja joskus epäreilulta tuntuneet perheolot ovatkin
vieroittaneet minut monista sellaisista elämänotteista, joita
yrittämisessä tarvitaan, olen käyttänyt luovissa hommissani sitä kaikkea
materiaalina ja tulen aina käyttämään, ammatista riippumatta.

Kaupan lopettaminen tuntuu hyvältä, koska nyt isää näkee enemmän ja isä
itse pääsee Kalevan kisoihin.

Minulla ja kaupalla on ollut viha-rakkaus –suhde. Kun ajoin kesäkuussa
kotiin ja pihaan oli näyttävästi aseteltu kaupan katolla vuosikausia
loistanut suuri nimikyltti, Paavontori, mietin, että eikö siitä saakelin
kioskista jo pääsisi eroon.

Toisaalta ajattelin, että tuollaista vähän poikkeavaahan se meidän perheen
poljento on aina ollut. Nyt olemmekin suunnitelleet kyltin suurista
irtokirjaimista päivittäin vaihtuvaa anagrammia ohikulkijoiden iloksi.
Ensimmäisestä tulee Porno-Taavi.


Powered by Etomite CMS.