Suomen perse perjantaina

Uusin kolumni Keskisuomalaisessa (3.10.2007). Kävin Turussa enkä muutakaan keksinyt. Teki mieli olla vittumainen, mutta en edes ollut. Oli niin hyvät festarit siellä viime viikonloppuna.

 Suomen perse perjantaina 

Turku on kaupunki, murre ja miltei adjektiivi. Tällä hetkellä minä olen Turussa, ja näkymä on auki. On perjantai.

Turku on entinen pääkaupunki ja suomenruotsalainenkin satamakaupunki, jonka turuilla ja kauppatorilla näkyvintä lyhtyä kantaa Hessburger. Historiaa Turulla on takataskussa kiistattomasti kunnioitettava määrä, mutta minä olen täällä nyt ja tänään.

Sanotaan, että Turussa on kauniita naisia. Miksei olisi, se on asennekysymys. Kun kuulee moisen väitteen, sitä helposti etsii katseellaan vain ne kauniit. Jos sanotaan, että Jyväskylässä naiset ovat rumia niin helpostihan sitä tulee vahvistaneeksi sitä huhua etsimällä heti junasta astuttuaan kaikki hirmut silmiinsä.

Ulkonäöstä en tiedä, mutta tyylikkyyttä täällä näkee. Näkee myös yllättävän paljon urheilukassia kantavia maahan tuijottavia ihmisiä, jotka eivät näytä turkulaisilta vaan siltä, että vain asuvat täällä.


Turku on lounaismurteitten, eli papatuksen ja tökötökö-lyhennöksien hermokeskus. Suomen murteet jaetaan karkeasti ottaen itä- ja länsimurteisiin eli kutakuinkin keskeltä pystysuoraan poikki. Jotkut kielitieteilijät ovat sitä mieltä, että murteet pitäisi jakaa lounaismurteisiin ja muihin.

Sehän on selvää, että Turku on kesäkaupunki, mutta mikäpä ei olisi. Minä käyn täällä iltaisin ja öisin, ja silloin näen pimeyttä, busseissa murjottavia ihmisiä ja väkivaltaa. Turusta ei tule junttirokkibändejä vaan kauniita laulajia, miehiä ja naisia, joita koskettaa meri ja saaristo toisin kuin kaltaistani keskimaan miestä.

Jos laiva lähtee Turusta, ajattelen, että ovatkohan siinä purkissa pallomeren pallot varmasti yhtä kimmoisat kuin niissä loistoristeilijöissä, jotka lähtevät Helsingistä.

Isä ja äiti ovat opiskelleet täällä ja mummola on Perniössä vajaan tunnin autoilun päässä, mutta turkulaisuus ei asu minun sydämessäni enkä minä haluaisi asua Turun sydämessä.


Saarijärveläinen myyjä tarjosi Hessburgerissa limpparit ilmaiseksi, koska olen kuulema tv-tähti, julkkis ja ennen kaikkea Saarijärveltä. Pilkettä oli silmäkulmassa.

Jos joku saarijärveläinen alkaa puhumaan turkua, se kuulostaa vieraalta ja pelottavalta. Persoonallisuus on vaihtunut ja vieras kieli erottaa hänet kaikesta, mikä voisi yhdistää meitä.

Tapahtuu sama kuin kaverin tultua juuri uskoon. Se puhuu outoja ja selkeästi muitten keksimiä ajatuksia eikä ole itse ehtinyt sisäistää hokemiaan teesejä sen vertaa, että olisi ehtinyt kääntää niitä omalle murteelleen.

Helsingissä voi viihtyä siksi, että siellä on seassa paljon omia. Helsinkiläiset ovat kuitenkin joskus vähän etäiseksi jääviä. Se ei johdu välttämättä heistä vaan meistä molemmista. Sama vika turkulaisissa. Erona on vaan se, että täällä ei ole omia.

Powered by Etomite CMS.