Hopeamitalit keilakisassa

Nyt luet keilauksen SM-hopeamitalistin sivuja. Kyllä, eilen eli sunnuntaina heitimme Rock And Roll Bowling Tournamentissa eli ainakin meidän kielellä keilauksen rock-SM-kisoissa itsemme kolmen hengen joukkueella suoraan finaaliin.

Otimme osaa ekaa kertaa ja vieläpä kahdella joukkueella. Keilakimmot 1 eli menestynyt joukkue koostui minusta, Pekka Jalavasta ja Harri Lagströmistä. Keilakimmot 2 koostui miehistä nimeltä Mika Eirtovaara, Sami Hedberg ja Pete Kosonen. Kakkostiimi pääsi alkuerästä jatkoon, mutta karsiutui valitettavasti niukasti semifinaalista. 

Monta tuntia kestänyt turnaus oli hermoja ja kroppaa raastava hapeton jyräys, jota häiritsi vakava flunssa minun kohdallani. Finaalissa työväline eli vartalo ja sipuli eli kisahermo antoivat periksi ja minä heitin ihan helvetin huonosti. Pekka heitti muuten koko päivä parhaiten ja finaalissakin perushyvin. Harri vilautteli meille finaalin hyvillä heitoillaan kultamitalia, mutta vastustaja, jonka nimeä en muista, oli hankkinut rivistöönsä jonkun superpetterin, jonka aikuisille hermoille ja juustonpehmeälle kierteelle emme voineet muuta kuin kumartaa. Sen nimi oli muuten oikeasti Kimmo.

Loppubileet pidetiin ravintolassa, johon en jaksanut mennä. Palkinnoksi saimme lahjakortit keilakenkien hankintaa varten. Aika siistiä. Sanattomaks vetää.

Ensi kerralla voitamme tai sitten otamme rennommin ja voitamme. Joukkueen jäsenillä on keilanimet. Mun on Kierre Kimmo, ilman väliviivaa. Se tulee siitä, että mulla on oma pallo, jolle osaan antaa sellaista jengaa, että se hiipii oikealta taskuun ihan tosta vaan. Paitsi finaalissa.

Ai niin, häviö oli helvetin katkera, koska se oli mun syy. Sama fiilis kuin huonon keikan jälkeen. Tekisi mieli mennä sanomaan kaikille, jotka välttelivät mun apaattista katsetta fiaskon jälkeen, että antakaa armoa, mä olin kipee. Mutta ei auta. Sooloja on jäljellä vielä. Kai te nyt ainakin sinne voitte tulla.

 

Powered by Etomite CMS.