Ääni ja sukupuoliyhdyntä

Väsäsin taas pihtiputaan mummoille jotain pikkukivaa päiväpurtavaa Keskisuomalaiseen. Ääni on reistaillut tai ehkä pikemminkin äänenkäyttö on ontunut viime aikoina, joten sitä pohdin. Yhdyntä ei liity asiaan mitenkään, mutta sainpahan sut klikkaamaan tänne. (KSML 24.10.2007)

 

Äänetön yhtiömies

Aloin miettiä ääntä, kun lakisääteinen lokakuun räkätauti hyökkäsi nenääni ja heitti hakkunsa myös kurkun puolelle. Ääni käheytyi ja kähisevä keikkailu johti siihen, että lopulta ääni napsahti poikki kuin digilähetys.

Sehän on selvää, ettei ääni kaikkea kestä. Ääntä voi treenata ja ääntä tuottavia lihaksia voidaan hieroa. Se on kuulemma lähestulkoon kivuliainta, mitä ihmiselle voidaan tehdä.

Ääni reagoi heti, jos yläpää tai alapää rykii. Masentuneella ääni on mutainen, koska kroppaa kiristää ja rentoutuneella ihmisellä se soi kuin itsestään. Kokeile vaikka heti tavallisen selkähieronnan jälkeen. Sieltä puskee karitapiota väkisinkin.


Ääni on valtaa. Ulkomailla lopulta matalaäänisin todennäköisesti päättää, mihin ravintolaan mennään. Kuuluva ääni toimii samoin.

Se, jonka ääni on korkea tai hiljainen, löytynee usein reunalta. Kun kolme kaverusta kävelee kadulla rinnakkain, neljäs perässä tuleva ystävä kärsii todennäköisesti vähäpätöisemmästä äänestä tai kovimmasta humalasta.

Siitä päästäänkin siihen, että reunalle jäävät ovat yksinäisimpiä ja juovat eniten hukuttaakseen murheensa. Tarjotkaa siis aina jonon viimeiselle juoma, koska maailma paranee siitä.


Se, joka puhuu hitaasti, saa puhua loppuun. Jos haluat tulla keskeytetyksi, puhu nopeasti ja kiihtyneellä, korkealla äänellä. Se kertoo muille, että et luota oman vuorosi kestoon ja yrität ehtiä pulputtaa viestisi lyhyemmässä ajassa kuin muut, koska pelkäät keskeyttämistä. Ja niinpä sinut keskeytetään.

Keskeyttäjä lienee useammin oman elämänsä tarinatähti -tyyppinen mies kuin kuka tahansa nainen tai multakurkkuinen mies.

Minä olen keskeytetty. Puheääneni ei kuulu ja jos yritän korottaa ääntä, sanotaan ettei tarvitse huutaa.. Ei tarvitse mennä psykoanalyysiin tajutakseni, että tykkään esiintyä yksin lavalla siksi että minulla on mikrofoni ja muut kuuntelevat.


En yleensä normaalitilanteissa puhu paljon, koska ei ole asiaa ja vaikka olisikin, en saa puhettani noteeratuksi ilman väkivaltaisia vihjeitä siitä, että nyt minä haluaisin sanoa jotain. Eikä sillä usein ole väliäkään, sillä asiani koskisi kuitenkin televisio-ohjelmaa, josta keskustelu on polveutunut jo puoli tuntia sitten päärynöiden ja lattian vahaamisen kautta Ikeaan.

Puheenvuoro pitää varastaa, silloin kun megafonipäät pitävät taukoa tai ottavat hörpyn. Jos ei ole bemaria, jolla ohittaa silloin kun haluaa, pitää körötellä perushondalla ja odottaa ohituskaistaa.

On jännää miettiä, millainen äänemme olisi, jos olisimme syntyneet täysin erilaiseen kulttuuriin eri aikakaudella. Uskon, että luonne ja sosiaalinen asema jättävät jälkensä ääneen.

Miksei siis omaa asemaansa voisi tuunata muuttamalla äänenkäyttöäkin. Kuiskaus kuluttaa ihmisessä muutakin kuin äänihuulia.


Powered by Etomite CMS.