Arvostelussa COTR

Comedy Rocks, Jacke Rules! (ke 7.6.2006)

Aloittelijoiden ponnahduslaudaksi ja kokeneempien koomikoiden peruskuntoharjoitteluareenaksi tarkoitettu helsinkiläinen Comedy On The Rocks on paikkansa vakiinnuttanut klubi, joka tarttuu mikkiin kahdesti kuussa läpi vuoden vaietakseen vain keskikesän uimatauon ajaksi.

Sehän on selvää, että rokkiklubina toimiva baari suo stand upille tekniikan puolesta hyvät puitteet ja niinpä valot ja äänentoisto sisääntulomusiikkeineen ja shown lopetussavuineen toimivat hyvin.

Illan isäntä Jacke Björklund aloitti itsevarmasti ja rauhallisesti kartoittamalla yleisön kotipaikkakunnat ja kyseenalaistamalla eturivin pariskunnan rakkauden vahvuuden. Se on vanha ja käytetty juttu, joka menee varmasti aina läpi, jos sen tekee kaverillisella otteella kuten Jacke.

Kommunikaatio yleisön kanssa ei tarkoita sitä, että jokaisen dialogin pitäisi päättyä koomikon vittuiluvoittoon vaan se, että joku on Seinäjoelta, voidaan ottaa vastaan ihan pelkkänä tietona, jonka jälkeen siirrytään eteenpäin. Jacke osasi tämän. Yleisön kommentit pitäisi muistaa aina myös toistaa ääneen muita varten.

Yleisön rentouduttua isäntä siirtyi ennalta kirjoitettuun materiaaliinsa sujuvasti ja kivuttomasti hyvän rytmitajun ansiosta. Jackella on rekka siinä kunnossa, että kyytiin mahtuisi enemmänkin tuoretta lastia. Tuleviin juttuihin toivoisi myös stereotypiat ja tuulessa taipuneet kliseet ohittavaa tekstiä, joka tulee ihan oikeasti munista saakka.

Isännän homma on aina illan vaikein, koska tavoitteena ei saa olla jääminen hauskimpana mieleen vaan tärkeintä on loihtia lehterit lämpöisiksi varsinaisia settejä varten. Jos yleisö hyväksyy isännän, se haluaa hyväksyä myös muut.

Yksi ilahduttava nonparelli täytyy mainita: äijä on kehittänyt mikkitelineestä kiinnipitämisestä kokonaan uuden mikkitekniikan, jolle Michael Monroekaan ei voi mitään. Loistavaa isännöintiä!

Fredrik Lilius

Fredi Lilius aloitti sekavasti, mutta pääsi raiteille tekemällä perushyvää juttua mm. televisiosta. Vähitellen hän sortui perisynteihinsä, eli perusteettomaan vauhtiin, kiihkoon ja turhaan kiroiluun, joiden takia en tavoittanut esitystä. Jatkossa kaipailisin tiiviimpää tekstiä ja luonnollisempaa rytmitystä, joka nostikin päätään improvisoiduissa kohdissa. Yleisö tavoitti Fredin setin hyvin.

Fredi hoiteli hyvin lavalle nousseen tanssimielisen juoppoämmän, joita henkilökunta ei vittusaatanaperkelekyrpäpillu vieläkään saa kuriin sen paremmin kuin tiskillä omiaan huutelevia äijiäkään.

Markus Kallio

Markus Kallio esiintyi ensimmäistä kertaa ever ja osasi käyttää tilanteen hyväntuulisesti hyväkseen vetoamalla huonon jutun kohdalla kokemattomuuteensa. Jatkossakin kannattaa olla ottamatta esiintymistä liian tosissaan. Eka kerta on ainoa kerta, jolloin koomikolle voidaan antaa huonous anteeksi.

Mies oli rento ja napakka. Rekka nytkähti liikkeelle, mutta lastista on vielä pula. Kotipitäjän mollaaminen on hyvä tekniikkaharjoitus, mutta toivottavasti hän siirtyy jatkossa suoraan kiinnostavampiin aiheisiin. Hyvä.

Lotta Backlund

Lotan kokemus näkyy juttujen tiiviydessä ja rytmitajussa. Esittämistaito on hyvä. Vittuilutaito on myös hyvä, mutta rohkenen arvella, että joskus yleisön horottelulla aloittaminen voi vaivaannuttaa yleisöä enemmän kuin tällä kertaa. Lotta keinahteli taitavasti veitsen terällä – on pakko olla tarpeeksi hauska, jotta on varaa aukoa päätään.

Lotan aihevalikoima eli ylipaino, sinkkuus ja etenkin miesten ja naisten iänikuinen vastakkainasettelu kulki tallattua polkua. Koomikon taito ja kokemus olivat paljon paremmat kuin aiheiden omaperäisyys. Yleisöön se meni kuin häkä ja hyvä niin.

Pirjo Heikkilä

Ehkä juuri omaperäisyys onnistui Pirjo Heikkilän setissä. Pirjon matsku yllättää kuulijan ja hän esittää mielikuvansa sen sijaan, että maalaisi sanoilla. Minä en ainakaan kaipaa sanoja, jos noin hyvin esitetään. Jos Pirjon ote olisi livennyt, se olisi johtunut siitä, että hän on vielä toistaiseksi hivenen liian arka, kiltti ja vaivaantunut, jos yleisöstä kuuluu jotain kinkyä. Pirjolla on oma juttu, jota kaikilla ei ole ja jota voisi vapaasti paisuttaa päästämällä useamminkin irti kirjoitetusta tekstistä.

Petri Manu

Edellisiä huomattavasti kokemattomamman Manun delivery eli juttujen ulostus oli sujuvaa ja luonnollista. Rauhallisuus on hyvä, mutta mitä elottomampi koomikko on sitä enemmän twistiä ja chiliä pitää jutuissa olla. Sekaan mahtui täysin kökköä Lordi-höttöä ja hyvin kekseliästä one lineriä tyyliin ”kaikki, jotka yleistää on vitun idiootteja”. Paras ja paskin koomikko jää aina mieleen. Manusta muistan sen, ettei hän aiheuttanut myötähäpeää.

Johannes Saukko

Täytyy oikein kiittää, ettei sukunimestä väännetty mitään kaskua. Kiitos. Ensikertalainen aiheutti vähiten vihkooni muistiinpanoja, mutta se oli tällä kertaa hyvä asia. Jäin seuraamaan sujuvaa esitystä. Kuten Niko Kivelä sanoo, joskus juttu kannattaa kertoa lavalla samalla tavalla kuin sen kertoisi kavereille. Saukko kertoi. Hän ei saanut messeviä nauruja, mutta yleisö tykkäsi, koska myötähäpeältä vältyttiin täysin. Ensi kerralla Räikkös – Halme -osastoa kekseliäämpää juttua kehiin luonnonlapsimaisesti eli samihedbergiläisittäin esitettynä niin ei ainakaan huonommaksi mene.

Ida Grönlund

Isäntä oli ruoskinut yleisön orgastiseen huutoon kunnioitukseksi Saukon Johannekselle rohkeudesta ja sympaattisuudesta kun Ida meni lavalle ja veti energiatasot tällä kertaa ehkä liian alas. Ida on hyvä ja omaperäinen rauhallisella tyylillään, mutta setin ekat jutut eivät saaneet arvoisiaan reaktioita, koska luulen yleisön aistineen Idassa hivenen näyteltyä rauhallisuutta, jolla on etäännyttävä vaikutus. Sitä paremmin meni mitä enemmän aito Ida vilahteli hidastetun Idan lomasta.

Ida oli isännän lisäksi ainoa, joka käytti call backejä, eli viittauksia edellisiin juttuihinsa, jolloin syntyy erityisen hauskoja kaksoismerkityksiä.  Keikka oli ehjä. Idalla on oma juttu.

Arimo Mustonen

Ymmärrän mitä esiintyjä hakee sillä, että on alkuun yli kolme minuuttia hiljaa, siirtelee tuoppiaan, näppäilee ämpeekolomostaan, nykertää mikin johtoa ja lopulta sanoo mikkiin ekan jutun. Kiinnostus kasvaa, intensiteetti kohoaa ja ehkä jopa jossain housuparissa kiima tiivistyy odoteltaessa sitä ekaa lausetta, jonka pitäisi olla ihan saatanan hyvä, jotta se lunastaisi alussa aiheutetun hämmennyksen. Nyt lause oli huono, joten hämmennyksestä tuli vitutus ennen kuin ehdin kynään tarttua.

Jos kiusaa yleisöä hiljaisuudella, jos tulee isolla autolla pihaan, se pitää lunastaa myös siten, ettei tee yhtään virheitä. Siinä mielessä oli ristiriitaista, että headliner merkkasi vasta puolitankoon ehtineitä punchlinejaan vapauttamalla mikrofonin rennosti sivulle ja kävelemällä kolme metriä hörppäämään olutta ja kolme metriä takaisin sanoakseen ”joo”.

Arimo, aikuinen mies, tuli vähän turhaan leuhottamaan, vaikka olisi voinut halutessaan tehdä tosi hyvän keikan. Eri asia on, millaisia odotuksia tämän harjoitteluklubin headlinerille on asetettu. Arimo testasi iltapäivällä kirjoitettuja juttuja ja tyylikokeilujakin pitää tehdä, mutta kyllä tästä kattauksesta jokainen mimmi olisi hoidellut homman paremmin.  

Taputtakaa koko ajan

Stand upissa on turha puhua stand up -koomikkona olemisesta, jos ei sitä vielä ole. Yleisöä tuskin kiinnostaa kuulla, kuinka artisti itseään juontaen tokaisee, että tämä oli uusi juttu tai että te ette tajunneet tätä. Muistilappuja ei nähty lavalla kuten Rocksissa yleensä ja se on iso plussa.

Jos kolme koomikkoa kertoo sovitusti saman jutun saman illan aikana, se on artistien mielestä enemmän jausaa kuin yleisön. Yleisö on aika tärkeä kuitenkin. Inside-juttu on aina perseestä, kun ulkopuolisia on paikalla.

On myös turhaa käskeä yleisöä taputtamaan yleensäkään millekään. Taputtakaa kaikki, jotka taputtaa.

Rocksissa nähtiin ehjä ja hauska ilta, jonka aikataulu pysyi kasassa ja tunnelma positiivisena. Line up oli hyvä sekoitus uutta ja kivvoo. Jacke rules, muut kiittävät!

 

 

Powered by Etomite CMS.