Kolumni tappelemisesta

Tässä uusin Keskisuomalaisen kolumni (7.3.2007). Pahoittelen, ettei täällä ole pitkään aikaan ollut muuta kuin kolumneja  esillä. Se vähä mikä on päässä kukkinut, on käytetty lyhentämättömänä uuden lavamatskun tekemiseen. Tämä teksti kertoo kiertoilmaisuin siitä, että jos joku paukapää rientää joskus lavalle juuri väärään aikaan, voin kernaasti yrittää vetää turpaan.

 
Pitäisikö mennä karateen?

En ole koskaan tapellut kunnolla. Koko elämäni olen miettinyt miten siinä kävisi ja osaisinko tapella hyvin tai oikein.

Uhkaavissa tilanteissa olen aina paennut, koska se on ollut refleksi. Äitini myös opetti, että jos joku yrittää jotain, kannattaa vain lähteä pois. Se on sivistynyttä, mutta vaatii munaa olla nynny. On noloa kun ei hallitse adrenaliinihöyryissään itseään ja lohkaisee uhotessaan jotain naurettavaa.

Minulla on tappeluvaje, en ole saanut opikseni käytännön kautta, ja siitä on jäänyt hampaankoloon tunne, joka häviäisi ilmeisesti vain ottamalla kunnon matsi.

Mitä vanhemmaksi tulen sitä epätodennäköisempää on, että joudun tappelemaan kunnolla. Kunnolla tappelemisella tarkoitan sitä että otellaan samoin asein, toivottavasti nyrkein, samoista lähtökohdista käsin reilu matsi.

Kiekkoilijat nyrkkeilevät

Mallia yrittäisin ottaa jääkiekkotappelusta. Siinä on säännöt, joita noudatetaan ja tappelu loppuu, kun hanskaajat laskeutuvat jäätasolle nyhjäämään. Suurta vahinkoa ei pyritä tekemään.

Harva tappelee huvikseen. Nyrkilliset kohtaamiset syntyvät aina yllättäen ja ovat nopeita ja hämmentäviä tilanteita. Jos haluaa hakeutua tieten tahtoen hakattavaksi, orastavan tappelun väliin meneminen on varma tapa päästä itse kehään.

Minusta tuntuu, että joskus vielä joudun tappeluun stand upin takia. Kaikki eivät aina ole samaa mieltä jutuistani tai ovat muuten humalaltaan vähän huonoja lähimmäisiä, joten tiukkoja tilanteita on syntyäkseen.

Kerran jouduin analysoimaan sanomisiani keikan jälkeen huutamalla ja seisaaltaan haistatellen. Joulukuussa lavalle kimposi jostain kolosta hyvin humalainen ja aggressiivinen nuorukainen, joka olisi ilmeisesti halunnut haastaa, jos olisi ehtinyt ennen nohevien järjestysmiesten otteita.

Painii pelon kanssa

Jos joutuisin tappeluun, toivottavasti se jäisi painimiseksi. Nyrkillä aiheutettua vahinkoa olisi vaikea antaa itselleen anteeksi.

Tappelu lienee kuitenkin yläpäiden kilpailu. Fyysinen taito siinäkin kehittyy kokemuksesta, mutta lopulta kyse on siitä, kuka uskaltaa, kuka ei pelkää.

Jotain maagista nujakoinnissa on. Ihmisluonto on automaattisesti kiinnostunut väkivallan, tragedian, konfliktien ja lisääntymisen katselemisesta. Kolarin jälkiä tuijotetaan ja luontodokumenttien hurjat takaa-ajot ja tannerta tömisyttävät yhdynnät ovat naulitsevia.

On vaikea sanoa, missä määrin tappelu on hyväksyttyä. Yhdelle äänen korottaminen on hurjinta hurjaa, ja toisella pieni tönimiskina ei jää edes vaivaamaan mieltä.

Minä pidän velvollisuutenani aukoa päätä ja huutaa silloin kun tekisi mieli kuristaa kuspäistä paha neste pientareelle.


Powered by Etomite CMS.